Kauniilla terassilla Rooman Via Aurelialla kokoontuu joukko keski-ikään yltäneitä kulttuuriälykköjä. Viini virtaa ja pöydät pursuavat herkkuja, mutta silti jokaisen paikalla olevan sisällä paisuu tyhjyyden tunne. Kaikki ovat juuttuneet vanhoihin rooleihinsa eivätkä kykene omaksumaan uusia. He yrittävät väkisin pitää kiinni ajasta, joiden vankeja he ovat olleet jo kauan. Tähän joukkoon kuuluvat komedioita kynäilevä kirjailija, jolle nauretaan vain selän takana; itseinhon näännyttämä televisiokanavan johtaja; kustantaja, jonka§ miehisyys kokee kolahduksen vaimon tehdessä uraa; sekä elokuvatuottaja, joka saa kenet vain haluaa, paitsi oman, kipeästi kaivatun vaimonsa. Italialaisen näyttelijäkunnan kerma tekee Ettore Scolan Terassista viiltävän, mutta humoristisen tilityksen siitä, mitä halusimme olla ja mitä meistä tuli.