Herkules David Rubínin paluu huipentuu teokseen Sankari 2, sarjaan, joka on vienyt häneltä lähes neljä vuotta luovaa työtä ja joka Craig Thompsonin sanoin antaa uutta puhtia sarjakuvalle välineenä. Synkempi Herkules on Sankari 2:n päähenkilö, toinen osa, joka päättää David Rubínin tämän suuren teoksen. Se on jatkoa Sankari 1:lle (Astiberri, 2011) ja lähes neljän vuoden työn ja 550 sarjakuvasivun mittaisen luovan projektin päätös, jota hän pitää henkilökohtaisimpana ja kunnianhimoisimpana teoksenaan ja jota julkaistaan parhaillaan myös esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa.Lähtökohtana on, että Herkules ja Megara rakastuvat, menevät naimisiin, perustavat perheen ja kodin, ja näyttää siltä, että rauha ja levollisuus ovat asettuneet päähenkilön elämään.Mutta jumalatar Hera, joka on aina päättänyt tuhota Herkuleen, saa loitsullaan sankarin uskomaan nukkuessaan, että hirviöt hyökkäävät hänen kotinsa ja perheensä kimppuun. Herkules taistelee niitä vastaan ja tappaa ne.Kun loitsu hälvenee, hän tajuaa kauhukseen tappaneensa Heran petoksen alaisena vaimonsa ja lapsensa luullen heitä pedoiksi.Tämä ajaa sankarin hulluuden partaalle, ja hän romahtaa ja päättää lopulta vetäytyä syrjäisen vuoren huipulle sovittamaan syyllisyyttään yksinäisyydessä.David Rubínin ensisijainen syy luoda uudelleen Herkuleen kaltainen myytti ei ole mikään muu kuin antaa oma näkemyksensä supersankarien maailmasta:Olen aina pitänyt niistä, opin lukemaan niiden avulla, mutta jo vuosia ne ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tylsistyttäneet minua kuoliaaksi, ja mielestäni oli aika jonkun yrittää palauttaa se ihmeellisyyden tunne, jonka uskon tämän päivän supersankarisarjakuvista puuttuvan, sanoo galicialainen kirjailija.Rubín vakuuttaa, että häntä liikutti halu palauttaa se ´ihmeellisyyden tunne´, joka tulvi niistä sarjakuvista, joista pidän tässä genressä eniten - Jack Kirbyn, Jim Sterankon, John Romitan, Gil Kanen sarjakuvista - mutta samalla välttää kaikin keinoin nostalgiaharjoitusta.