Valkoisen Suomen kenraali, Suomen sotien ylipäällikkö, Suomen Marsalkka, Suomen tasavallan presidentti: Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) turvasi näissä tehtävissä kansakuntansa sen historian kriittisinä hetkinä.

Hänen henkilössään oli syvyyttä ja häikäisevää voimaa. Hänestä tuli itsenäisyys- ja puolustustahdon elävä symboli ja kuolemansa jälkeen kansallinen myytti.

Vuonna 1896 Lumière oli ikuistanut hänet Nikolai II:n kruunajaiskulkueessa säkenöivän luutnantin hahmossa. Valkoisen kenraalin sankarikehää filmattiin vuonna 1918 maassa, josta tuli itsenäinen Suomi.

Talvi- ja jatkosodan kamerat suunnattiin siihen ylipäällikköön, joka sai nimen Suomen Marsalkka. Suomalaisista suurimman valkokangasilluusio herää eloon tämän ajan kotipäätteiden äärellä. Aikalaisille näytettyjä elokuvia täydentävät ennennäkemättömät arkistolöydöt. Kuvia tukee professori Ohto Mannisen laatima asiantuntijan kommenttiraita.

Varhaisinta materiaalia edustaa voitonparaati Helsingissä vuonna 1918. Mannerheim tuo voittoisan talonpoikaisarmeijansa itsenäisen Suomen pääkaupunkiin. 1930-luvulta mukana on kolme lyhytelokuvaa; ensimmäisessä hän vierailee Satakunnan suojeluskuntapiirissä, toisessa juhlitaan 70 vuotta täyttävää sotamarsalkkaa ja kolmannessa vietetään Tampereen vapautumisen 20v. juhlallisuuksia.

Sota-ajalta mukana on Hitlerin vierailu Mannerheimin 75-vuotispäivillä, Mannerheimin vastavierailu Saksaan sekä presidentin virkaanastujaiset. Hautajaisten jälkeen Marsalkkaa muistetaan vielä vuonna 1955 Sveitsissä kuvatussa elokuvassa Kauas kantaa maine.