Isäni Toni Erdmann on elokuvatapaus eriskummallisen isän (Peter Simonichek) ja tämän aikuisen, urakeskeisen tyttären (Sandra Hüller) etäisestä suhteesta. Draamakomedia kilpaili Cannesin elokuvajuhlien arvostetussa pääkilpasarjassa ja nousi sarjan puhutuimmaksi elokuvaksi. Se rikkoi tarkkaan seuratun Screen Daily -elokuvalehden tähtitaulukon keskiarvoennätyksen ja voitti kriitikoiden liiton palkinnon. Sittemmin se on palkittu lukuisilla festivaaleilla sekä Euroopan parlamentin myöntämällä LUX-elokuvapalkinnolla. Saksan Oscar-ehdokas komeilee usean listauksen kärjessä vuoden parhaita elokuvia listattaessa.

Isäni Toni Erdmann kertoo Winfriedistä ja Inesistä, toisistaan vieraantuneista isästä ja tämän aikuisesta tyttärestä. Winfried päättää lähteä yllätysvierailulle uraohjuksena maailmaa valloittavan tyttärensä luo. Ajoitus on totaalisen pielessä, sillä Ines paneutuu juuri huipputärkeään projektiin yritysstrategistin roolissa – Bukarestissa. Uusi ympäristö ei auta isää ja tytärtä kohtaamaan toisiaan. Winfried rakastaa totisen tyttärensä ärsyttämistä käytännön piloilla. Isä myös vinoilee tyttärelleen tämän työkeskeisyydestä: pitkistä palavereista, hotellien aulabaareista ja loputtomista raportoinneista.

Isä ja tytär ajautuvat umpikujaan, ja lopulta Winfried suostuu palaamaan kotiin Saksaan. Kuvaan astuu Winfriedin supliikki alter ego, Toni Erdmann. Mauttomaan pukuun, outoon peruukkiin ja kehnosti istuviin tekohampaisiin sonnustautunut Toni änkeää Inesin elämään väittämällä olevansa tämän esimiehen elämäntapavalmentaja. Tonin roolissa Winfriedista tulee rohkeampi ja estoton, mutta Inestä haaste ei pelota. Mitä kovemmin isä ja tytär kinaavat, sitä läheisemmiksi he tulevat. Kaiken hulluuden keskellä Ines alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että isä saattaisi sittenkin ansaita paikan hänen elämässään.