Syksy 1941. Ranskalainen yksityisetsivä Nestor Burma on joutunut saksalaisten sotavangiksi. Siellä hän tapaa arvoituksellisen miehen, joka on menettänyt muistinsa. Juuri ennen kuolemaansa sairaalassa mies kokee lyhyen selkeyden hetken ja mainitsee osoitteen: 120, rue de la Gare. Muutamaa viikkoa myöhemmin Nestor Burma kuulee saman osoitteen toisen kuolevan miehen lausumana ampumavälikohtauksen jälkeen Lyonin rautatieasemalla...

Nerokkaan rikostarinan lisäksi romaani on matka ajassa taaksepäin Ranskan arkeen saksalaismiehityksen aikana: säännöstelyä, synteettistä likööriä, halpoja savukkeita, pimennystä, ulkonaliikkumiskieltoja ja poliisitarkastuksia. Yhtä nerokas kuin sietämätön Nestor Burma on Pariisin Fiat Lux -etsivätoimiston johtaja ja liikkuu kuin kala vedessä niin seurapiireissä kuin hämärissä piireissä, joissa tapaa murtovarkaita, murhaajia ja kaikenlaisia rikollisia. Tämä noir-dekkari loi heti tyylisuunnan ilmestyessään vuonna 1943 ja on ensimmäinen Nestor Burma -rikosromaani ruotsinkielisenä käännöksenä. Léo Malet (1909-96) luettiin yhdeksi Ranskan etevimmistä dekkarikirjailijoista ja henkilöi käsitteen »noir», silti hänen nimensä on lähes tuntematon Ruotsissa. Anarkistimenneisyytensä jälkeen Pariisissa 1920-luvulla, chansonnierina ja surrealistina hän debytoi vuonna 1943 teoksella 120, rue de la Gare, joka menestyi heti suuresti.



KRITIIKKIÄ

»Romaani syöksyy eteenpäin yhdellä hengenvedolla, kovaksikeitettynä kuin piru, teräväkielisenä ja nokkelana toisen maailmansodan hiilenmustaa taustaa vasten. Se ilmestyi vuonna 1943, mutta on vasta nyt käännetty ruotsiksi, suuresti Ola Wallinin inspiroimana. Dialogi on fantastista ja ympäristöt, usein tupakan savusta sumeat, ovat uskomattoman eläviä, vaikka Malet ei käytä yhtään sanaa liikaa. Lukekaa ja oppikaa, aloittelevat dekkarikirjailijat.« Malin Krutmeijer, Aftonbladet

»[Juoni] tuntuu olevan lähinnä tekosyy Léo Maletille kutsua anarkistiseen, hieman surrealistiseen kielijuhlaan, jossa dekkarimysteeri jää kulissiksi. Kirja, Maletin debyytti muuten, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1942 ja siitä tuli nopeasti kulttikirja, ja se on helppo ymmärtää, sen laadut ovat kiistattomat. Pelkkä nimi Nestor Burma!« Per-Axel Svensson, Barometern

»120, rue de la Gare ei saa parhaita ominaisuuksiaan juonesta, vaan siitä, että se on miehitetyssä maassa kirjoitettu ja miehityksen aikana julkaistu rikosromaani. Ja on huomattavissa, että se on sovitettu vallitseviin olosuhteisiin. Vaikka saksalaisia ei itse tarinassa esiinny tai se on lähes kliinisesti puhdas kritiikistä miehitysvallan valvontaa kohtaan, miehitys näkyy silti pienissä sivulauseissa tai sivuhuomautuksissa. Euroopassa on sotatila säännöstelykorteilla, ilmahälytyksillä ja pimennysmääräyksillä.« Rolf Asmundsson, Östra Småland

»Koska dekkarihistoria kirjoitetaan niiden kirjojen kautta, jotka käännetään kunkin maan puhuttuun ja luettuun kieleen – kaikki muut, kääntämättömät dekkarit/kirjailijat jäävät tuntemattomiksi – ranskalaisen Léo Maletin uraauurtava noir-romaani (alkuperäisjulkaisu 1943) yksityisetsivä Nestor Burmasta Pariisissa kuuluu vasta nyt Ruotsissa tunnettuun kansainväliseen dekkarihistoriaan, koska romaani on kaikkien näiden vuosien jälkeen vihdoin vuonna 2019 käännetty ruotsiksi, joten lukekaa, nyt vihdoin!« Bengt Eriksson, Deckarloggen

»On ilo hymyillä myös kielellisesti taitavien lukijoiden flirttailulle. Ajatella, että on dekkareita, jotka eivät käsittele löydettyä naisen ruumista. Sellaisia ei kasva puissa. Tämä dekkari on viehättävä aikakauden savuisten baarien ja ennen kaikkea jännittävän kohtauksen sumuisella sillalla vuoksi.« Lena Nöjd, Dagens bok