Seitsemäs yö, nukut kasvoillani, pelkään että tukehdut minuun, enkä edes kuule sitä.Silja Kejosen kolmas runokokoelma on kirkas, suoraan asioihin katsova ja kielellä riemastuttavasti assosioiva. Runot puhuvat läheisyyksistä ja etäisyyksistä, teini-ikäisen tyttären huoneesta ja äitinä olosta koiralle. Taiten rakentuva kielen ja kuvien kaleidoskooppi heijastelee vaihtuvia asentoja.