Viktor Frankl, tunnettu wieniläinen psykiatri ennen sotaa, oli ainutlaatuisessa asemassa tarkkaillakseen, miten hän ja muut vangit selviytyivät Auschwitzin kauhistuttavasta kokemuksesta. Hän havaitsi, että ne, jotka lohduttivat muita ja jakoivat viimeiset leipäpalansa, selvisivät pisimpään. Tämä osoitti, että meiltä voidaan ottaa kaikki muu paitsi kyky valita asenteemme tietyssä tilanteessa. Vangin luonne oli sisäisen päätöksen tulos, ei pelkästään leirin vaikutuksen. Vain ne, jotka antoivat moraalisen ja hengellisen voimansa heikentyä, lopulta antautuivat leirin turmelevalle vaikutukselle, kun taas ne, jotka voittivat nämä koettelemukset, muuttivat ne sisäiseksi vahvuudeksi. Frankl alkoi uskoa, että ihmiskunnan syvin kaipaus on löytää tarkoitus elämälle. Tämä ainutlaatuinen teos tarjoaa meille kaikille keinon voittaa kärsimys ja löytää tarkoitus elämisen taidosta.