Tietokirjallisuuden Finlandia-kategorian lukijoiden suosikki 2020Juha Taskinen ikuisti kameralla ensimmäisen saimaannorppansa kesällä 1979. Sulkimen räpsähdyksestä käynnistyi elämäntyö, joka sai suomalaiset rakastumaan tähän sympaattiseen, uhanalaiseen hylkeeseen ja saimaannorppakannan nelinkertaistumaan neljässä vuosikymmenessä.Kyseessä on Taskisen palkitun ja ylistetyn Saimaa-trilogian päätös ja huipentuma. Nimensä mukaisesti se on myös Taskisen jäähyväiset Saimaan omalle hylkeelle, sillä hän on päättänyt ryhtyä päätoimiseksi kalastajaksi norpille turvallisilla pyydyksillä. On toisten vuoro jatkaa saimaannorpan asianajajana, mutta ystävyys jatkuu.Kirja on kaiken nähneen ja kokeneen saimaannorpan puolustajan kiitos elämälle ja ystäville. Siinä Taskinen on löytänyt jotain vielä suurempaa: ilon ja luopumisen lahjan. Kirjan kuvissa ja tarinassa hän on kotona kuuttien luona, ui Saimaan yläjuoksulta alajuoksulle, lapioi norpille ensimmäisen apukinoksen, riemuitsee kuuttikaksosista, välittää maailmalle kuvaa Pullervo-norpasta, hyräilee Laulavan norpan kanssa ja paljon muuta. Kaikki alkoi Luodolta ja päättyy luodolle.Juha Taskinen (s. 1958) on Savonlinnan Haukiniemessä asuva elokuvaohjaaja, valokuvaaja ja tietokirjailija. Saimaa-trilogian ensimmäinen osa Unelma Saimaasta (1991) palkittiin Vuoden luontokirjana ja valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Paluu Saimaalle (2009) vakuutti siitä, että ”Taskisen elämäntyö luonnon puolestapuhujana on vertaansa vailla” (Savon Sanomat). Taskinen on huomioitu myös Tietokirjailijapalkinnolla (2011) ja WWF:n Pandapalkinnolla (2012).