Heikkenevän fyysisen kuntonsa kanssa kamppaileva elokuvakriitikko (giallo-ohjaajaikoni Dario Argento) ostaa omassa mielessään työminälleen jatkoaikaa kirjahankkeella, joka pitää eläkeläisen kiireisenä. Samaan aikaan psykiatripuoliso (Françoise Lebrun) on niin pahasti dementoitunut, että yhteiselo pienessä pariisilaisasunnossa alkaa muuttua päivä päivältä mahdottomammaksi. Noén kamerat seuraavat matkaa kohti vääjäämätöntä intiimisti lähietäisyydeltä. Molemmat päänäyttelijät tekevät hyytävän hienoa työtä, eikä ylimääräisiä alleviivauksia kaivata. Kuten ohjaaja julisti jo Irreversiblessä 20 vuotta sitten: aika tuhoaa kaiken. Sikäli elokuva on selkeä osa Noé-jatkumoa, että luupin alla ovat äärikokemukset. Niihin lukeutuvat niin muistinmenetys kuin kuolema, joka on hyvin vähällä kolkuttaa Vortexin kahden keskushenkilön ovelle hetkenä minä hyvänsä.