Eräänä päivänä Antti Leinosen pihaan ilmestyi ahma. Siitä alkoi ainutlaatuinen ystävyys.Vuonna 1997 kuvaukset veivät luontokuvaaja Leinosen alueelle, jossa eräs tietty ahmanaaras tapasi kesäisin kasvattaa pentujaan. Vuosia jatkuneet vierailut alueella ja syöttien vieminen tekivät ahmanaaraasta yhä luottavaisemman ja tarjosivat hienon tilaisuuden tutustua ahmojen elämään.Jotkin pennuista tulivat erityisen tutuiksi. Ne hyväksyivät Leinosen kotimetsänsä luonnolliseksi asukkaaksi. Hän ei kuitenkaan villeimmissä kuvitelmissaankaan osannut arvata, mitä neljätoista vuotta myöhemmin tulisi tapahtumaan.Vuoden 2019 maaliskuussa yksinäinen ahmauros tuli kuikuilemaan Leinosen pihalle. Tavallisesti niin arka otus ei säikkynyt ihmistä, vaan otti auliisti vastaan sille tarjotut makupalat. Ja siinä oli jotain hyvin tuttua.Tuttavallinen ahma osoittautui yhdeksi niistä pennuista, joita Leinonen oli kuvannut vuosia aiemmin. Sekin ilmeisesti tunnisti vanhan kaverin ja luotti tähän niin paljon, että alkoi oleilla säännöllisesti pihapiirissä.Leinonen avaa upeissa kuvissaan ja tekstissään ainutlaatuisen näkymän ahman tuntemattomaan mutta hämmästyttävän moni-ilmeiseen elämään. Ja siihen erityiseen luottamukseen ja tasavertaiseen suhteeseen, joka ani harvoin voi syntyä ihmisen ja villieläimen välille.Antti Leinonen (s. 1951) on kuhmolainen luontokuvaaja ja -kirjailija. Hän voitti Vuoden luontokirja -palkinnon vuonna 2012 teoksellaan Ahman kintereillä. Leinonen on voittanut ahmakuvillaan myös Vuoden luontokuva -palkinnon. Lisäksi hän on päässyt National Geographic -lehteen yhtenä harvoista suomalaiskuvaajista.