Elämänkokemusten ilmaiseminen kirjoituksena lukevalle yleisölle kuuluu nykypäivän individualistisessa yhteiskunnassa arkipäivään. 200 vuotta sitten tilanne oli kuitenkin toinen, ja itseilmaisevan kirjallisuuden muotojen ja ehtojen tutkiminen tuona aikana voi myös rikastuttaa ymmärrystä minästä 2000-luvulla. Ruotsin 1800-luku on dynaaminen aika, jonka ajattelu on pohjana monille moderneille käsityksillemme minästä ja muistista, erityisesti siten kuin ne ilmenevät omaelämäkerrallisessa kirjoittamisessa. Itse asiassa kirjallisuus on monin tavoin tämän kehityksen veturi, joka jatkuvasti ja vaihtelevin muodoin tutkii mahdollisia suhtautumistapojamme menneisyyteen. Väitöskirjassaan Peter Henning tutkii, mitä tapahtuu, kun elämää ja yhteiskuntaa punnitaan yhä selvemmin henkilökohtaisen muiston horisonttia vasten, kun aiemmin itseilmaisevaa kirjoittamista rajoittaneet makunormit alkavat kyseenalaistua ja kun laajemmasta yhteiskuntakerroksesta tulevien yksilöiden on mahdollista kertoa itsestään julkisesti. P. D. A. Atterbomin, Erik Gustaf Geijerin, Henriette Widerbergin ja Verner von Heidenstamin teosten kautta tutkimus käsittelee aikakautta laajasti. Tässä kohtaamme varhaisen romantiikan kyynelentäyteisen muistikultin sekä 1890-luvun unohduksen ja tyhjyyden idealisoinnin. Omaelämäkerrallinen performanssitaide vastustaa esseistisiä kokeiluja, kun taas unelmat ikuisten totuuksien heijastamisesta omissa muistoissa murtuvat toiveisiin uuden maineen saavuttamisesta skandaalimaisten bestsellerien kautta.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Pehmeäkantinen
Kirjoittaja: Peter Henning
Kustantaja: Makadam förlag
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 256 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 140x215x20 mm
Paino: 470 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789170611735
SKU: 677582