Monista valistusupseereista tuli yhteiskunnallisia vaikuttajia.”Valistustoiminnan on annettava miehille jotakin rakentavaa sekä kansallisessa että elämänkatsomuksellisessa mielessä. Kevyemmänkin ohjelman ohella on aina saatava jotain arvokasta ja vakavaa, enemmän kuin vain hetken huvia.” - Majuri Yrjö Vasama”Sotilaat pyrkivät kaiken, mitä heille esitetään, leimaamaan propagandaksi.” - Kannaksen Ryhmän valistusohje n:o 2/42, 24.5.1942.Jatkosodan aikana Suomen armeijan johto pyrki huolehtimaan rintamamiehistä monin tavoin. Sotaväsymystä, toimettomuutta, ikävystymistä ja huhuja torjuttiin siinä missä vihollisen hyökkäyksiäkin. Mielialan kohottamiseksi rintamilla ja niiden tuntumassa oli juhlia, elokuvaesityksiä ja urheilukilpailuja. Miehillä oli mahdollisuus opiskella, harrastaa ja tehdä puhdetöitä.Samaan aikaan rintamajoukkoihin levitettiin vahvaa sotapropagandaa. Sen tarkoituksena oli terästää taistelutahtoa ja luoda uskoa voittoisaan lopputulokseen. Sekä sotapropagandasta että virkistyksestä huolehtivat samat miehet, valistusupseerit. Heidän tehtävänsä ei ollut helppo. Rintamajoukot haukkuivat politrukeiksi, osa komentajista piti tyhjäntoimittajina. Sodanjohto jätti heidät välillä oman onnensa nojaan eikä aina oivaltanut, että tilanne Karjalan korpimailla oli täysin toinen kuin päämajasta kirjoituspöydän takaa näytti.Omat haukkuivat politrukeiksi perustuu arkistotutkimuksiin ja aikalaiskertomuksiin. Se valaisee jatkosodan arkea - ja joskus juhlaakin - näkökulmasta, josta ei ole aiemmin juurikaan kirjoitettu.FT Helena Pilke on propagandan ja sensuurin tutkimukseen erikoistunut historiantutkija. Hän on aiemmin kirjoittanut tietokirjoja mm. armeijan rintamakirjeenvaihtajista ja muusta sodan ajan tiedotustoiminnasta.