Yhtäkkiä huuto kohosi meren yli. Greger nosti päänsä, siristi silmiään aurinkoa vasten ja katse pyyhkäisi sataman yli. Kalastajagubbet laiturilla lopettivat makrillien perkaamisen ja katsoivat varastorakennuksen suuntaan. Uusi ihmisen huuto levisi sataman yli, nousi falsettiin, ja sitä seurasi avunhuuto. Greger irrotti köyden ja nousi ylös. Puolisuljetuin silmin hän ponnisteli nähdäkseen, missä huutava henkilö oli, mutta Greger ei nähnyt yhtään järkyttynyttä ihmistä.
Vaivalloisesti, puuskuttaen ja ähkien hän nousi veneestä, käveli laituria pitkin ja kohti eteläsatamaa. Venevajoilla, vierasvenesataman vieressä, kaksikymmentä metriä vanhasta tullitalosta, seisoi henkilö heiluttaen käsiään. Greger heilutti takaisin ja kiirehti askeliaan kohdatakseen hänet. Nopein askelin ja heiluvin käsivarsin henkilö käveli Gregeriä kohti.
Pojalla oli siilitukka, auringon vaalentamat hiukset, pitkänomaiset kasvot, tylppä nenä ja suuri suu. Hän näyttää olevan kolmekymppinen, Greger ajatteli. Hän kysyi pojalle, matalalla äänellä, sekoituksena göteborgin ja bohuslänin murteita, mitä oli tapahtunut.
- Voitko auttaa? Veneeni vieressä istuu nainen veneen kannella ja näyttää patsaalta. Hänestä ei saa sanaakaan irti. Menin veneeseen, tarkistin aina keulapiikkiin asti ja toisella parivuoteista makaa vanha mies, mutta hän ei liiku, sanoi siilitukkainen poika ja jatkoi käsillään elehtimistä.
- Tiedätkö, onko hän elossa, Greger kysyi. Onko kukaan soittanut ambulanssia?
- Ei, en halunnut koskea häneen. Hän on ehkä murhattu! Onhan sitä nähnyt dekkareita ja ei pidä sotkea poliisin työtä. Mutta olen soittanut ambulanssin, poika sanoi ja lopetti yhtäkkiä käsillään heilumisen. Kuka sinä muuten olet? Kuulostat itse asiassa poliisilta. Oletko poliisi?
Ennen kuin Greger vastasi, hän siristi silmiään aurinkoa vasten ja katsoi pojan tummanharmaisiin silmiin, outoa, että hänellä on täysin valkoiset silmäripset, hän ajatteli.
- Hmm, ehkä olen. Kuka sinä sitten olet ja onko sinulla mitään yhteyttä veneeseen, Greger kysyi ja alkoi kävellä moottoriveneen suuntaan.
- Nimeni on Roland, kutsutaan Rulleksi. Ja ei, emme tunne ketään tuossa veneessä. Saavuimme satamaan myöhään eilen illalla ja satuimme saamaan paikan viereen, hän sanoi.
Kun Greger oli kymmenen metrin päässä veneestä, hänestä se näytti enemmän jahdilta. Mietin, onko se Storebro? Veneeseen noustuaan Greger ymmärsi heti, että se oli Storebro. Veneen ulkoasu huusi täysin, että tämä oli veneiden Rolls Royce. Hyvin hoidetulla tiikkikannella istui nainen ja tuijotti jäykällä katseella. Greger asettui hänen eteensä. Hän heilutti käsiään ja yritti saada hänen katseensa.
Mutta hän saattoi vain todeta, että naisen kädet roikkuivat elottomina sivuilla ja tajusi, että nainen oli jonkinlaisessa shokkitilassa. Greger otti muutaman askeleen salongin suuntaan, ohitti naisen ja kumartui nähdäkseen enemmän sisustuksesta. Osat siitä olivat lakattua mahonkia ja molemmat sohvat olivat beigenväristä luonnonnahkaa. Tämä oli vene, jonka omistamisesta saattoi vain unelmoida, hän ajatteli ja huokaisi äänekkäästi itsekseen.
Siinä missä hän seisoi, hän ei voinut nähdä, oliko siellä kuoleva tai kuollut henkilö, ja otti siksi muutaman askeleen syvemmälle veneeseen. Greger astui alas salongin lattialle ja jatkoi kohti keulaa. Keulapiikissä, makuuhytissä, hän näki mieshenkilön. Miehen voimakkaat, karvaiset ja ruskettuneet jalat olivat luonnollisessa kulmassa.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidontatyyppi: Pokkari
Kirjailija: Ramona Fransson
Kustantaja: Anomar Förlag
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 333 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 110x178x22 mm
Paino: 190 grammaa
Kuvitettu: Ei
Sarja: Greger Thulin 4

Viivakoodi: 9789197632089
SKU: 679523