Ensimmäisessä kokoelmassaan Joey Connolly yrittää sanoa yksinkertaisia asioita, mutta niiden sanominen totuudenmukaisesti on monimutkaista, ja runot karkaavat nokkelasti, vihaisesti ja elegisesti käsistä. Hänen kamppailunsa on monimutkaista, voimakasta ja ennen kaikkea viihdyttävää.