\"Pyhä, pyhä on kuva\" ei ole taistelukirjoitus Ruotsin kirkkoa vastaan, vaikka se käsitteleekin esimerkiksi Kerstin Ekmanin muutama vuosi sitten esittämää hyökkäystä kirkon kyvyttömyydestä tai pikemminkin haluttomuudesta ottaa aktiivisesti takaisin kirkkotilaa sen sijaan, että se muuttaisi sen ICA MAXI -tyyppiseksi tilaksi. Pyhä, pyhä on kuva on sen sijaan pääasiassa esseekokoelma, joka pohtii pyhyyttä ja sen erilaisia ilmentymiä niin taidehistoriassa kuin kansainvälisessä ja ruotsalaisessa nykytaiteessakin. Kirjassa on kaksi näkökulmaa, jotka keskittyvät amerikkalaisen videotaiteilijan Bruce Naumanin tuskallisen koskettavaan taiteeseen ja perinteiseen venäläiseen ikoniin – toinen heikentää kartesiolaista itseä, toinen perustuu maailmankuvaan, jota ei ole koskaan saastuttanut se rationaalisuus, joka on tämän minän perustana. Näiden väliin sijoittuu niin ikään amerikkalainen videotaiteilija Bill Viola, joka zenbuddhismin pohjalta löysi takaisin juuri niihin uskonnollisiin lähteisiin, joista kartesiolainen maailmankuva kasvoi esiin samalla kun se kääntyi omia lähtökohtiaan vastaan keskiaikaisessa uskonnollisessa kokemuksessa. Essee suomalais-ruotsalaisesta valokuvaajasta Tuija Lindströmistä aloittaa kirjan pohdinnat kielestä ja koti-ikävästä, vedestä ja kuolemasta, joista kaksi jälkimmäistä ovat myös eräänlaisia keskeisiä kiintopisteitä niin ruotsalaisen taiteilijaryhmä Raketan videossa juutalaisesta kuolemanmarssista merelle nykyisen Kaliningradin ulkopuolella talvella 1945 kuin ruotsalaisen taiteilijan Magnus Peterssonin tuhoisan kauniissa valokuvissa saksalaisten pakolaisalusten hylyistä Itämeren pohjassa, jotka upposivat suunnilleen samaan aikaan. Pitkä osio on omistettu ikonoklasmille ja venäläisortodoksiselle ikonitraditiolle: kuva kuvana, kielenä ja merkkinä. Kielen ja pyhyyden monimutkaista suhdetta tarkastellaan myös amerikkalaisen taiteilijan Ann Hamiltonin osiossa samalla kun ajankohtaisia kysymyksiä viedään eteenpäin osioon, joka pohtii pyhää, aavemaista, äidillistä kiintopistettä ja miehistä elintä; erityisesti tässä vedotaan toistuvasti ranskalaisen psykoanalyytikon ja lingvistin Julia Kristevan ajatuksiin äitiyteen keskittyvästä kristinuskosta. Kirja päättyy siihen, että tiettyjä keskeisiä tyylillisiä ja aatehistoriallisesti mielenkiintoisia piirteitä keski- ja itäeurooppalaisessa modernismissa viime vuosisadan vaihteessa valotetaan suhteessa samanaikaiseen itäeurooppalaiseen juutalaisuuteen, jiddišinkulttuuriin ja hassidismiin. Tom Sandqvist, syntynyt 1954, on kirjailija ja taiteen teorian ja aatehistorian professori sekä taidehistorian dosentti. Vuonna 1979 hän suoritti kandidaatintutkinnon Helsingin yliopistossa, Suomessa, ja väitteli tohtoriksi taidehistoriasta Lundin yliopistossa vuonna 1988 väitöskirjallaan minimalismista ja sen teoreettisesta taustasta. Nykyään hän on taidehistorian dosentti Lapin yliopistossa Rovaniemellä, Suomessa, ja vieraileva professori Konstfackissa, Tukholmassa. Tom Sandqvist on julkaissut yli kaksikymmentä kirjaa, viimeisimpänä Ett svunnet Europa (2009) keski- ja itäeurooppalaisesta modernismista ja Det andra könet i öst (2010) naistaiteilijoista Habsburgien valtakunnassa ja Venäjän tsaarinvallassa.

ÖVRIGT:
Mediatyyppi: Kirja
Sidontatyyppi: Nidottu
Kirjoittaja: Tom Sandqvist
Valokuvaaja: Ann Edholm
Kustantaja: Brutus Östlings bokf Symposion
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 239 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 145x233x19 mm
Paino: 430 grammaa
Kuvitettu: Kyllä

Viivakoodi: 9789171398734
SKU: 679650