Suuresta pikku­kaupungista pieneksi suurkaupungiksi. Helsingin kaupunki eli muutoksen kourissa vuosina 1863–1939. Kriisien ja sotien lisäksi ajanjakso oli myös valtavan kehityksen ja uudistumisen aikaa. Helsingin 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun modernisaatioprosessi kulkee liikkuvana taustakuvana läpi tämän teoksen. Sen aikana sääty-yhteiskunnan rakenteet murtuivat ja yhteiskunta demokratisoitui, luovuttiin talouselämää kahlinneista säännöistä ja vapautettiin elinkeinot sekä luotiin edellytykset teollistumiselle ja kaupan kasvulle. Modernisaatio ruokki maallistumista ja yksilöllisyyttä, pirstoi vanhoja identiteettejä ja loi uusia. Kansallisuusaate, liberalismi, kapitalismi ja porvarillisen yhteiskunnan kavahtama sosialismi olivat tämän ajanjakson keskeisiä aatteita. Modernisaation tunnusmerkki, urbanisaatio, lähti liikkeelle hitaammin kuin monissa muissa eurooppalaisissa valtioissa, mutta Suomen kontekstissa Helsinki kasvoi nopeimmin. Helsingin historia 1860-luvulta 1930-luvun lopulle on mosaiikki­mainen. Kaupungin kasvu ei ollut lineaarinen prosessi, vaan siihen sisältyi useita eri suuntiin vetäviä voimia. Modernisaation tasaisempaa kulkua edustivat Helsingin väkiluvun ja pinta-alan kasvu, kivirakennusten määrän lisääntyminen, teknisen infrastruktuurin kehittyminen ja liikkumisen edellytysten parantuminen. Tutkimuksellisesti haastavimmat kysymykset liittyvät poliittisiin ja yhteiskunnallisiin murroskohtiin. FT, dosentti Jyrki Paaskoski on historiantutkija ja tietokirjailija. Hänen erikoisalojaan ovat Suomen ja Venäjän sekä Itä-Suomen historia, kulttuuri, talous ja politiikka, yritys- ja järjestöhistoria sekä elämäkerrat.