Joulun aikaan vuonna 1940 hänen äitinsä lukitsi rakkaan torppansa viimeisen kerran. Hänen päänsärkynsä oli kova, ja hänen oli pakko käydä tohtori Anderssonin luona Nässjössä. Hän oli ollut leski jo muutaman kuukauden ja vastasi torpastaan, jossa oli lehmiä, kanoja, hevonen ja koira.

Torpassa oli kolme lasta – Enar, joka oli vain muutaman kuukauden ikäinen, Elvi, joka oli kuusivuotias, ja Sigvard, joka oli neljävuotias. Hän asetti nuorimmaisensa puukoriin, kun taas vanhemmat lapset saivat kävellä.

Puolivälissä Barkerydiin hän ei jaksanut kantaa Enaria, vaan jätti hänet ensimmäiseen tapaamaansa maatilaan. Hän ja kaksi muuta lasta jatkoivat matkaa bussille. Lapset hän jätti vanhainkotiin lupauksella hakea heidät illalla.

Hän ei koskaan palannut torppaansa ja lapsiensa luo.

Orvoksi jääminen ei ollut helppoa, ja pienellä Enar-pojalla oli huonot mahdollisuudet. Mutta hänellä oli sinnikkyyttä ja tavoitteita elämässään.

Hän halusi kuulua perheen sisimpään ytimeen.

Hän halusi suorittaa ylioppilastutkinnon.

Hän halusi seistä korkeimmalla palkintokorokkeella olympialaisissa ja kuulla ”Du gamla du fria”.

Hän saavutti tavoitteensa – vaikka palkintokoroke ei ollutkaan olympialainen, se oli tarpeeksi hyvä.

Kirja on Liv i Sverige -järjestön suosittelema julkaistavaksi.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Kovakantinen
Kirjailija: Enar Jonasson
Kustantaja: Bokförlaget Norlén & Slottner
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 231 sivua
Mitat (lxkxs): 155x215x18 mm
Paino: 415 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789188503541
SKU: 751896