On tunnettua, että Ruotsissa oli aikoinaan valtion rotubiologian instituutti, ja että Ruotsissa tehtiin laajaa rotututkimusta 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Mutta mitä oikeastaan tapahtui ruotsalaiselle rotututkimukselle 1930-luvun jälkeen – katosiko se vain?

Teoksessa Tiede joka katosi? historioitsija Martin Ericsson tekee ensimmäisen systemaattisen tutkimuksen ruotsalaisesta rotututkimuksesta 1930-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun. Se on tarina rotutieteestä, joka selvisi toisen maailmansodan kauhuista ja kesti pidempään kuin ehkä haluaisimme uskoa, kun kritiikki kasvoi sodanjälkeisenä aikana. Ja valtion rotubiologian instituutista, jota ei koskaan lakkautettu, vaan joka jatkoi toimintaansa toisessa muodossa ja toisella nimellä.

Ericsson osoittaa, että ruotsalaista rotututkimusperinnettä ei ollut vain yksi, vaan kaksi. Toinen perustui rotubiologisen instituutin ensimmäiseen johtajaan Herman Lundborgiin ja sillä oli selkeitä yhteyksiä natsismiin ja muihin äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Toisen voidaan sanoa perustuvan Lundborgin seuraajaan Gunnar Dahlbergiin ja se oli sen sijaan antinatsistinen ja joissakin tapauksissa jopa antirasistinen. Mutta molemmat perinteet olivat yhtä mieltä siitä, että oli olemassa erilaisia ihmisrotuja ja että oli mielekästä yrittää mitata niiden välisiä eroja.

Seuraamalla ruotsalaista rotututkimusta kohti 1900-luvun loppua kirja herättää myös tärkeitä kysymyksiä omasta ajastamme ja sen kiinnostuksesta alkuperään ja syntyperään. Kuinka olennaisesti erilaisia ovatkaan nykypäivän DNA-analyysit vanhoista rotututkimusperinteistä? Entä jos vaarana on, että esitämme samoja kysymyksiä kuin 1930-luvun rotubiologia, mutta uusilla tekniikoilla?

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Sidottu
Kirjoittaja: Martin Ericsson
Kustantaja: Arkiv förlag/A-Z förlag
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 312 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 160x229x28 mm
Paino: 599 grammaa
Kuvitettu: Kyllä

Viivakoodi: 9789179243760
SKU: 783830