Talonpoikien vaatteet 1800-luvulla yhdistetään perinteisesti kansallispukuihin, kansallisromantiikkaan ja kotiseutuliikkeeseen. \"Vaate-ekonomiassa ja vaatekulttuurissa\" ei kuitenkaan keskitytä juhlapäivien pukukulttuuriin, vaan arjen vaate-ekonomiaan. Talonpoikien vaatevarasto kytkeytyy siten kotitalouksien toimeentulomahdollisuuksiin ja tekstiilien ostotavaroiden tarjontaan. Tutkimus osoittaa, kuinka talonpojan ja talonpoikaisvaimon vaatekaapit muuttuivat 1800-luvun perusteellisen yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Tutkimusalueella Lillhärdalissa Etelä-Härjedalenissa, kuten suurissa osissa Etelä-Norrlantia, 1850-lukua voidaan pitää murroskohtana perinteisten ja modernien lähestymistapojen välillä. Kansainvälinen puutavaran kysyntä ja metsäyhtiöiden perustaminen alueelle siirsivät talonpoikaisväestön painopisteen naisten karjanhoidosta miesten metsätalouteen. Metsäyhtiöiden puutavaran, hakkuuoikeuksien ja tilojen ostaminen oli ratkaiseva askel toisenlaiseen talouteen, jossa talonpojat omistivat halutut raaka-aineet. \"Vaate-ekonomiassa ja vaatekulttuurissa\" kuvataan, kuinka vauraus ilmeni teollisesti valmistetuilla kankailla 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja kuinka muodin merkitys kasvoi ajan myötä. Kun tehdasvalmisteiset puuvilla- ja puolivillakankaat korvasivat kestävän sarkakankaan, pellavan ja nahan, vaatteiden käyttöikä lyheni ja muodin vaihtelut kiihtyivät. Muuttuneet vaatetarpeet ja uudet ihanteet, joissa miehellä oli selkeämpi rooli perheen elättäjänä ja vaimon työ keskittyi enemmän kodin ja perheen hoitoon, tarkoittivat, että talonpojan ja talonpoikaisvaimon vaatekaapit erosivat toisistaan. Räätälöidyt takit, kalliit ostokankaat ja valmiit vaatteet saivat vakiintuneen paikan miehen vaatekaapissa, samoin kuin huivit, kotikudotut huivit ja kotitekoiset mekot vaimon vaatekaapissa. Talonpojan vaatekaappi vaati huomattavasti enemmän resursseja kuin talonpoikaisvaimon 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Marie Ulväng tuo esiin, kuinka talonpoikaisvaatekaapin hankkimisen ja ylläpitämisen edellytykset muuttuivat ajan myötä ja yksilön sukupuolen, iän, sosiaalisen aseman ja taloudellisen kyvyn mukaan. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, yksittäisen henkilön vaatevarastoa analysoidaan sekä kotitalouden sosioekonomisen aseman että kulutusyhteiskunnan kehityksen näkökulmasta. Vaate-ekonomia ja vaatekulttuuri tarjoavat siten uutta tietoa siitä, kuinka talonpoikien vaatevarasto ja vaatteiden kulutus sekä ilmaisivat että olivat keskeinen osa 1800-luvun yhteiskunnallista muutosta.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Nidottu
Kirjoittaja: Marie Ulväng
Kustantaja: Gidlunds förlag
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 319 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 200x215x25 mm
Paino: 860 grammaa
Kuvitettu: Kyllä

Viivakoodi: 9789178448654
SKU: 710344