Edith Wharton (1862–1937) kirjoitti huolellisesti jäsenneltyä fiktiota, joka tutki hahmojensa käyttäytymistä ohjaavia psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Hänen kuvauksensa yläluokan newyorkilaisista olivat vertaansa vailla. Viattomuuden aika, josta Wharton voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1920, on yksi hänen mieleenpainuvimmista romaaneistaan.
Tarinan keskiössä on kolme ihmistä, joiden kietoutuneisiin elämiin seurapiirien tyrannimaiset ja jäykät vaatimukset vaikuttavat syvästi. Newland Archer, hillitty nuori asianajaja, on kihloissa ihanan May Wellandin kanssa, mutta rakastuu Mayn kauniiseen ja epätavanomaiseen serkkuun, kreivitär Ellen Olenskaan. Huolimatta pelostaan tylsästä avioliitosta Mayn kanssa, Archer vie vihkimisen loppuun – oman kunniansa, perheensä ja yhteiskunnan paineiden vakuuttamana. Hän jatkaa Ellenin tapailua avioliiton solmimisen jälkeen, mutta hänen unelmansa intohimoisesta elämästä lopulta lakkaavat. Romaanin selkeä ja läpitunkeva proosatyyli, elävä henkilökuvaus ja aikakauden yhteiskuntahistorian kuvaus ovat tehneet siitä pitkään sekä lukijoiden että kriitikoiden suosikin.