Antologia Aloin kirjoittaa lyriikkaa jo yhdeksänvuotiaana ja sain ensimmäisen runoni julkaistua samana vuonna. Mutta rakkaus romaaniin on varjostanut kaikkea muuta. Se oli pitkä avioliitto, onnellinen sellainen. 46-vuotiaana saan kuitenkin katarsiksen runoudesta. Se saa mielellään olla suuruudenhullua, surrealistista, absurdia, romanttista, sydämellistä ja eroottista. Melankolista, hullua, myrskyisää, vihaista. Ja monia näistä elämän sirpaleista löydän kirjasta ”Det står skrivet”. 11 runoilijaa siinä, mitä kansan suussa kutsutaan antologiaksi. Luen takaperin ja aloitan Amelia Schröderin synkkyydestä. ”En päästä ihmisiä/häkkini taakse/heidän ei tarvitse vaivautua/synkästä elämästäni//tupakkahuoneessa muiden joukossa/jotka ymmärsivät minua/he voivat samoin kuin minä/siellä olimme vapaita//ehkä minun pitäisi poistaa kilpeni/korjata haavani/mutta en luovu ylpeydestäni/sillä en koskaan unohda/että te särkitte sieluni” Schröderin runot ovat armottomia ja tässä armon puutteessa löytää kaikesta järkevyydestä huolimatta... armoa. Ja silloin runoilija ilmestyy silmieni eteen. Hän on 7 runollaan toiseksi viimeisenä kirjassa. Lopettava Daniel Eriksson ahmii huomiotani sanoilla, jotka ovat innokkaita, melkein kärsimättömiä. Kaksi erilaista rytmiä, jotka pitävät minut kirjassa. Sitten hyppään vapaasti ja päädyn Anna Marisin 3-riviseen runouteen. Jotkut Marisin runoista ovat haikuja 5-7-5 tavurytmillä ja erittäin kauniita ja lukemisen arvoisia, nokkelia. Haikun kirjoittaminen on taidetta. Tämä menee ulkopuolelle, jos laskee tavuja, mutta puhuttelee minua paljon: ”Stalinin poppelit/niiden alla pojat leikkivät/tulitikuilla” ”Det står skrivet” sisältää ja kantaa suuria osia siitä, mitä etsin runoudesta tänään. Voin pitää tätä kirjaa laukussani koko kevään ja kesän, selata sitä junassa ja riippumatossa, lukea vihaisen koivun alla tai odottaessani kylmää olutta unohdetulla ulkoterassilla. Ja kun syksy tulee ja ensimmäiset lokakuun myrskyt vyöryvät meren yli kesämökillä, sytytän kynttilät terassille, lämmittelen kuumalla teellä (tumman rommin kera) ja nautin Ylva Björnströmin ”Me”:stä: ”Me olisimme/kuin joki/kuin tasainen virta/pehmeää vettä//kuplia ja hiekanjyviä/tässä vedessä/joen lähde/ja joen meri//me olisimme yhtä/rauhallisesti jatkuvaa/joskus koski/tai putous//mutta emme koskaan järviä/tai lätäköitä/emmekä koskaan, koskaan jäätä” Stefan Whilde/Tidningen Kulturen Lue lisää kirjasta kustantajan verkkosivuilta: miders.se

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Nidottu
Kirjoittaja: Göran Pettersson Rydholm, Ylva Björnström, Anna Maris, Anna Maris
Kustantaja: Miders förlag
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 105 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 140x210x9 mm
Paino: 184 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789197894678
SKU: 688486