Poimimme katajanmarjoja käsineillä, yksinomaan luonnonkasveista, ja kuivaamme ne matalissa lämpötiloissa säilyttääksemme niiden arvokkaan haihtuvan öljyn. Ennen kuin kataja löysi tiensä keittiöihin, sen savu suojasi pohjoisten kansojen koteja pahalta silmältä. Vielä tänäkin päivänä monissa maailman kolkissa katajan oksien ja neulasten hieman pistävä, hartsimainen savu rauhoittaa minua – merkki siitä, että savustettuun lihaan tulee pian paitsi mausteinen, katkeransuloinen maku, myös balsamiviinietikka. Se on todellakin "metsästäjän" mauste – mikään kunnollinen riista tai alsacelainen bigos runsaalla sianlihalla ja katajanmarjavodkalla ei ole täydellinen ilman sitä.