Luolassa Markus löytää jotain, joka muistuttaa suurta hohtavaa saippuakuplaa. Se näyttää pelottavan vaaralliselta, eikä hän uskalla mennä lähelle sitä.
Yhtäkkiä luolaan ilmestyy outo henkilö. Se on Matilda, seikkailunhaluinen tyttö, joka ei pelkää mitään. Markus ei halua näyttää pelkoaan, vaan ojentaa kätensä kuplaa kohti ja koskettaa sitä.
Samalla hetkellä seikkailu alkaa heille molemmille, sillä kuplan takana odottaa maaginen ja pelottava maailma.

\"Tarina tarjoaa paljon mielikuvitusta ja jännitystä. Henkilökohtainen suosikkini on, kun rotta kommunikoi sekä ihmisten että eläinten kanssa – on jännittävää päästä seuraamaan eläinten maailmaan. Fantastinen ajatus.\" Sanna Palmén

\"Kim on luonut niin todellisen luonnollisen ja uskottavan maailman, aidon, jännittävän. Siinä on kaikki! Todella, todella hyvin kirjoitettu!\" Kirjailija Eva Ullerud

\"Kim M Kimselius on tehnyt sen taas. Ensimmäisestä sivusta lähtien halusin vain pitää kiinni kirjasta ja jatkaa lukemista.\" Jessica Bengtsson

\"Kim M Kimselius leikkii todellisuudella ja saa meidät lukijat matkustamaan sekä ajassa että tilassa. Onko mitään houkuttelevampaa kuin päästä joskus irrottautumaan tutusta satamastamme ja löytämään muita aikoja ja maailmoja? Kaupunki toisella puolella - Kompassi vie Kim meidät vaihtoehtoiseen universumiin, viidakon, purppuran ja magian maailmaan, sorrettujen ihmisten ja pahan voiman maailmaan, joka hallitsee kaikkea ja kaikkia.\" Kirjailija Lisa Hågensen

\"Kirja on jännittävä ja yllättävä. Siinä saa kokea iloa, jännitystä, uteliaisuutta ja tunteen, että kaikki on mahdollista.\" Matilda Ahlberg

Markus kääntyi ja katsoi Matildaa. Hän seisoi mykistyneenä ja katsoi kauniisti hohtavaa kuplaa. Ajattelematta Markus ojensi kätensä ja tarttui Matildan käteen. Tämä ei protestoinut.
\"Mikä tuo on?\" hän kysyi, ääni melkein kunnioittava.
Markus ymmärsi häntä, se oli voimakas ja samalla pelottava tunne seisoa hohtavan kuplan edessä. Jos hän koskettaisi sitä, ehkä se puhkeaisi? Saippuakuplat yleensä tekivät niin. Ehkä siitä valuisi hämähäkkejä? Ehkä he olivat löytäneet uuden eläinlajin?
\"Meidän on pakko katsoa!\" sanoi Matilda ja ojensi kätensä kuplaa kohti.
Markus veti häntä taaksepäin ja pysäytti hänet.
\"Ei, emme tiedä mitä tapahtuu, jos kosketamme sitä. Ehkä se räjähtää ja miljoonia hämähäkkejä ryömii ulos.\"
Markus ei ollut erityisen ihastunut hämähäkkeihin, hän ei ollut rohkea lainkaan. Silti hänessä oli intoa löytää uusia asioita.
Kompassi kihelmöi voimakkaasti, ikään kuin se olisi yhtäkkiä tullut hyvin iloiseksi, mikä pelotti Markusta. Sitten hänet valtasi odottamaton rohkeus. Se oli outo tunne, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Hän tunsi itsensä voittamattomaksi, kuolemattomaksi, ikään kuin hän olisi suuri ja vahva ja voisi ylittää valtameriä kävelemällä veden pinnalla.
Matilda ilmeisesti huomasi muutoksen, sillä hän katsoi Markusta ja sanoi:
\"Mitä tapahtui?\"
Markus hymyili leveästi, ja hymy oli ihanin, mitä hän oli pitkään aikaan tuntenut. Se oli aitoa ja puhdasta iloa, joka täytti hänen rintansa. Hän ei pelännyt enää mitään.
Kompassi kihelmöi yhä voimakkaammin taskussa. Hän otti kompassin esiin ja piti sitä kädessään. Neula osoitti vakaasti hohtavaa kuplaa kohti. Yhtäkkiä neula alkoi värähdellä. Matildan huokaus sai Markuksen nostamaan katseensa ja katsomaan häntä.
Hän tuijotti silmät suurina kuplaa, joka kasvoi yhä suuremmaksi ja lähestyi heitä, pian se ympäröisi heidät kokonaan. Jos he eivät lähtisi luolasta heti, olisi liian myöhäistä, suuri kupla tukkisi heidän tiensä.
\"Mitä me teemme?\" huusi Matilda. Hän näytti kalpealta eikä yhtä itsevarma kuin aiemmin.
Silloin Markus teki itselleen hyvin epätavallisen päätöksen. Ehkä hän katuisi sitä, ehkä ei, mutta juuri nyt tuntui siltä, ettei hän enää päättänyt, vaan kompassi...