Kiehtova teos rakkaudesta, muistamisesta ja kahdesta merimatkasta. Nälkävuosien kurittaessa Pohjolaa merikapteeni Fridolf Höök johdattaa joukon suomalaisia merten yli Siperian takamaille. 1800-luvun lopun karuissa olosuhteissa he rakentavat siirtokunnan. Höök koristelee aitansa simpukoin ja valaanluin ja rakastuu. Sitten hänen vaimonsa murhataan ja ripustetaan lamppukoukkuun roikkumaan. Karismaattisen seikkailijan ihmeellinen elämäntarina hullaannuttaa kirjailijan. Höökin vaiheita tutkiessaan hän ajautuu omankin menneisyytensä merivirtaan. Mihin hän oli itse pyrkimässä silloin, kun hän nuoruudenrakkautensa kanssa seilasi maailman merillä ja valtameret olivat hänen ainoa kotinsa?