"Bolesław Leśmian (s. Lesman) (1877-1937) oli runoilija, proosakirjoittaja, esseisti ja kirjallisuuskriitikko. Hän syntyi älymystöön kuuluvaan, assimiloituneeseen juutalaisperheeseen; hänen isänsä oli kirjakauppiaan perheestä ja äitinsä lakimiehen perheestä. Tuleva runoilija vietti nuoruutensa Ukrainassa Kiovassa, jossa hän valmistui klassisesta lukiosta ja opiskeli sitten lakia Pyhän Vladimirin yliopistossa. Leśmiania pidetään 1900-luvun puolalaisen runouden suurimpana uudistajana. Hän oli myös Varsovan taiteellisen teatterin perustajajäsen ja johtaja, ja vuosina 1918–1934 hän työskenteli notaarina Hrubieszówissa ja Zamośćissa. Runoilija kuoli 5. marraskuuta 1937 sydänkohtaukseen. Hänet haudattiin Powązkin hautausmaalle Varsovaan.
Leśmianin teokset ovat aikansa huomioon ottaen huomattavan innovatiivisia, ja niille on ominaista herkkyys ja intuitiivisuus. Leśmianille runous on
primitiivistä kieltä, koska hän samaistaa runoilijan ominaisuudet primitiivisen ihmisen ominaisuuksiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös esitettyjen teosten kieleen, sillä runoilija loi usein oman, henkilökohtaisen kielensä, joka on täynnä uudissanoja ja kielellisiä luomuksia. Tämä kokoelma sisältää teoksia seuraavista niteistä: Sad rozstajny (Portaikko), Łąka (Niitty), Napój cienisty (Varjojuoma) ja Dziejba leśna (Metsän tarina)."