Me aikuiset näytämme lapsille ympäröivän maailman. Opetamme heille, kuinka monimuotoinen se on, kuinka erilaisia ihmiset ovat, millainen on heidän käyttäytymisensä, tapansa ja missä maissa he asuvat. Käyttäytymisellämme meidän tulisi näyttää esimerkkiä siitä, miten ihmisten välisiä rotuun, etniseen alkuperään, talouteen tai uskontoon liittyviä eroja tulee kohdella ja hyväksyä. Osoitamme, mitä tulisi juhlia ja mitä tulisi pelätä, mitä tulisi hyväksyä ja mitä tulisi vastustaa. Katsotaanpa, kuinka voimme arvostaa maailman kaunista monimuotoisuutta ja samalla tunnistaa ja kunnioittaa kaikkea, mikä meitä yhdistää. Meillä on kahdet silmät: silmät päässä ja silmät sydämessä. Pään silmillä näemme näkyvän, ja sydämen silmillä näemme näkymättömät asiat. Pään silmät näkevät, mikä tekee muista ihmisistä erilaisia kuin minä: vaatteet, hiusten värin, pituuden; jotkut osaavat kävellä, laskea ja kirjoittaa, kun taas toiset eivät koskaan opi näitä yksinkertaisia taitoja. Sydämen silmät näkevät, mikä yhdistää minut muihin, mikä on toisessa ihmisessä tärkeintä ja kauneinta ja mikä on näkymätöntä. Jokaisella ihmisellä, poikkeuksetta, on SE JOTAIN, aivan kuten minullakin; se jokin on RAKKAUS – halu rakastaa jotakuta ja tulla rakastetuksi. Jos katson muita sydämelläni, kenestä tahansa voi tulla sielunkumppanini, samanlainen kuin minä, koska sydämen tasolla me kaikki olemme samanlaisia. Ja juuri siitä tämä kirja kertoo. Suosittelen sitä lämpimästi teille. - Sisar Eliza Myk, dominikaaninen nunna, työskentelee Broniszewicen poikakodissa; hänen suojattinsa ovat vammaisia ja kroonisesti sairaita poikia.