Tullaksesi pyhimykseksi sinun on tehtävä kovasti töitä. Luovu jostakin katumatta, hyväksy jokin hymyillen. Älä ole laiska. Älä ole ylimielinen. Valmis antamaan anteeksi. Pyhyys on loppujen lopuksi... rakkautta.

Luuletko, että se on vaikeaa? Totta kai. Minullekin. Mutta onneksi emme ole yksin. Jeesus on kanssamme, Maria on kanssamme, on pyhimyksiä. Kokonainen joukko pyhimyksiä, ja kaikki heistä – valmiita auttamaan!

Etkö usko sitä?

Joten kerron sinulle salaisuuden: ilman heitä tätä kirjaa ei luultavasti olisi olemassa. Tietenkin! Esimerkiksi – Kinga. Hän protestoi, kunnes minun piti kirjoittaa uudelleen se, mitä olin aiemmin hänestä kirjoittanut. Hän ei antanut minun kirjoittaa sitä tietokoneelle! Entä Rozalia Celakówna? Hän hankki itse tarvittavat tiedot itsestään. Sanoin: "Rozalka, tee jotain! Näetkö, siitä ei tule mitään!" Ja hän tekikin. Oli kuin hän ei olisi ollut taivaassa, vaan viereisessä huoneessa. Onko sinulla aavistustakaan?

Sellaisia ovat pyhimykset!

Paavi Johannes Paavali II sanoi kerran heistä uskomattomia sanoja! Mitä? Hän sanoi, että pyhimykset eivät koskaan vanhene. He eivät koskaan... vanhene. Kuten jogurtti tai ptase mleczno? Juuri niin. He ovat fantastisen nuoria, vaikka jotkut heistä jo kävelevät ympäriinsä sadan, kahdensadan, jopa tuhannen vuoden sädekehä kasvoillaan!

Nuorekkaalla rakkaudella he seuraavat niitä, jotka – juuri tällä hetkellä, kun luet näitä sanoja – rohkeasti seuraavat pyhyyden polkua, ja niitä, jotka vasta ottavat ensiaskeleitaan sillä.

He, jotka ovat jo kulkeneet pyhyyden polkua. He, joilta voimme oppia niin paljon...

Ewa Skarżyńska