Kävellessään Pikku Mies tapaa erikoisen hahmon, joka esittelee itsensä Jumalaksi.

Hän ei kuitenkaan muistuta kuvittelemaansa jumalaa – hän ei ole vanha, parrakas tai kaikkitietävä. Päinvastoin, hän on hauska, muodonmuuttaja, eikä edes tiedä, mikä munakas on! Näin alkaa ainutlaatuinen päivä, joka on täynnä keskusteluja, naurua ja löytöjä. Pikku Mies ja Jumala kokkaavat yhdessä, kylpevät järvessä, kiipeilevät puissa ja oppivat toisiltaan. Ja lopulta käy ilmi, että heidän kohtaamisellaan oli syvempi, yllättävä merkitys.

Teo on hienovarainen ja valoisa tarina ystävyydestä, uskosta ja itsensä löytämisestä. Kitty Crowther, ominaisella kepeydellään ja herkkyydellään, koskettaa syvällisiä teemoja ja jättää lukijalle tilaa omalle tulkinnalle. Tämä on kirja, joka liikuttaa sekä lapsia että aikuisia ja kutsuu pohtimaan, millä elämässä todella on merkitystä.

Kitty Crowther ei moralisoi, vaan kutsuu avoimeen keskusteluun hengellisyydestä.

Tietoja kirjasta

On tilanteita, joissa tärkeiden aiheiden käsittely tarkoittaa tarinoiden kertomista lapsille. Teo Kitty Crowther on tästä täydellinen esimerkki. Jotkut kirjat ovat sitä menestyksekkäämpiä, mitä riskialttiimpia ne ovat, koska ne pysyvät avoimina odottamattomille tulkinnoille. Eikö tämä päde kaikkiin luoviin teoksiin ja ihmiseen syntymästä lähtien? Aikuiset hämmentyvät usein yrittäessään päättää, onko kirja lapsille. Tämä pätee erityisesti kuvakirjoihin. Arvostetun Astrid Lindgren -palkinnon voittajan Kitty Crowtherin työ osoittaa, että lasten kanssa voi puhua mistä tahansa. Teon linssin läpi näemme, ettei ole olemassa lastenkirjallisuutta; sen sijaan on olemassa universaalia kirjallisuutta, joka on suunnattu lasten herkkyydelle. Kitty Crowther ei ole teologi, eikä hän väitä olevansa sellainen julkaisemalla tämän kirjan. Se on ennen kaikkea tarina kahden ainutlaatuisen olennon ainutlaatuisesta kohtaamisesta.

Giulia Mirandola, lastenkirjallisuuden ja kuvakirjojen asiantuntija