Vuonna 1984 Itä-Saksassa (DDR) Stasin kapteeni Gerd Wiesler, koodinimeltään HGW XX/7, saa ystävältään ja esimieheltään, everstiluutnantti Anton Grubitzilta, käskyn vakoilla näytelmäkirjailija Georg Dreymania, jonka kommunistimyönteinen politiikka ja kansainvälinen tunnustus ovat toistaiseksi estäneet valtiota seuraamasta häntä suoraan. Dreymanin imago mallikelpoisena itäsaksalaisena hämmentää Wiesleriä, sillä näytelmäkirjailijalla ei ole tunnettuja paheita eikä hänellä ole lainkaan aiempia merkintöjä epälojaalisuudesta tai toisinajattelusta. Kulttuuriministeri Bruno Hempfin pyynnöstä Wiesler ja hänen tiiminsä asettavat kuuntelulaitteita Dreymanin asuntoon, asentavat valvontalaitteita ja raportoivat Dreymanin toiminnasta. Wiesler on pettynyt huomatessaan, että Hempf ei tarkkaile Dreymania epäilyjen vuoksi epälojaalisuudesta tai toisinajattelusta, vaan omasta himokkaasta kiinnostuksestaan Dreymanin tyttöystävään, näyttelijä Christa-Maria Sielandiin. Wieslerin väliintulon seurauksena Dreyman saa tietää Hempfin pakottavasta suhteesta Sielandiin, ja hän pyytää tätä olemaan tapaamatta Hempfiä enää ja pysymään uskollisena itselleen. Sieland palaa Dreymanin asuntoon tapaamatta Hempfiä.

Dreymanin ystävä Albert Jerska, mustalle listalle joutunut teatteriohjaaja, antaa hänelle nuotit teokseen Sonate vom Guten Menschen (Sonaatti hyvistä ihmisistä). Pian sen jälkeen Jerska hirttää itsensä. Dreyman tajuaa, että DDR ei ole julkaissut omia itsemurhalukujaan vuodesta 1977 lähtien, ja päättää julkaista artikkelin länsimaisissa tiedotusvälineissä. Selvittääkseen, onko hänen asunnossaan kuuntelulaitteita, Dreyman ja hänen ystävänsä teeskentelevät loikkausyritystä. Myötätuntoinen Wiesler ei ilmoita asiasta, ja salaliittolaiset uskovat olevansa turvassa. Koska kaikki itäsaksalaiset kirjoituskoneet on rekisteröity ja tunnistettavissa, tunnetun länsisaksalaisen viikkolehden Der Spiegelin toimittaja salakuljettaa Dreymanille Groma Büromaschinen Kolibrin, erittäin ohuen kirjoituskoneen, jonka tämä piilottaa lattialaudan alle. Siinä on vain punainen nauha, joka tahraa hänen sormensa.

Dreyman julkaisee Der Spiegelissä nimettömän artikkelin, jossa hän syyttää valtiota maan korkeiden itsemurhalukujen salaamisesta. Artikkeli suututtaa Itä-Saksan viranomaiset, mutta Stasi ei pysty yhdistämään sitä rekisteröityyn kirjoituskoneeseen. Sielandin hylkäämänä Hempf määrää Grubitzin pidättämään hänet. Häntä kiristetään paljastamaan Dreymanin olevan artikkelin kirjoittaja, vaikka Stasi ei löydäkään kirjoituskonetta. Grubitz epäilee Wiesleriä ja määrää tämän jatkamaan Sielandin kuulustelua. Wiesler saa Sielandin paljastamaan kirjoituskoneen sijainnin.

Ohjaus: Florian Henckel von Donnersmarck

Käsikirjoitus: Florian Henckel von Donnersmarck

Tuottajat: Max Wiedemann, Quirin Berg

Pääosissa: Ulrich Mühe, Martina Gedeck, Sebastian Koch, Ulrich Tukur

Kielet: saksa

Tekstitys: tanska, ruotsi, norja, suomi