Suuria tunteita ja konflikteja puhkesi Puolan ja Liettuan noustessa eurooppalaisiksi suurvalloiksi (1406-1409). Nämä olivat outoja ja mielenkiintoisia vuosia. Ruttotaudit riepottelivat Eurooppaa, Liettuan suuriruhtinas Vytautas yritti valloittaa Moskovan, ja hallitsijat antoivat toisilleen lahjoja leijonia, narreja, haukkametsästäjiä ja vakoojia. Jotkut juhlivat Johanneksenpäivää, toiset Kupalan yötä. Zawisza Czarny palveli kuningas Jagelloa, ja Jan Falkenberg kiristi Nikolai Trąbaa. Saksalaisritarit valitsivat uuden suurmestarin, Ulrich von Jungingenin, joka pyrki sotaan, kun taas Kultaisen ordan kaani tuki kruunua ja lähetti veljensä Krakovan hoviin. Wawelin linnassa uskottomuudesta epäilty kuningatar lukittiin harmaaseen kammioon myöhemmin oikeudenkäyntiä varten kuninkaallisessa hovissa, kun taas katkeroituneet hovimiehet heittivät suolaa ja villiruusun siemeniä vastanaineiden sänkyyn. Krakova, Vilna ja Malbork vilisivät agentteja ja pettureita, ja kaupunkilaiset odottivat kärsimättöminä noituudesta syytetyn apteekkarin lesken kidutusta ja veden äärellä koettelemusta sekä korruptoituneen valtuutetun Wierzynekin mestausta. Nämä olivat aikoja, jolloin kuninkaat halusivat vain poikia ja kuningattaret halusivat ilmaista omat mielipiteensä. Rakkauden, vihan, katumuksen ja toivon aikoja. Władysław Jagiełłon ajat.