Tästä tuli Gabriel García Márquezin esikoisromaani. Isovanhempiensa ansiosta hän tunsi lapsuudesta asti Macondon ja Buendían perheen historian, jota insestin kohtalo vainosi. Maailma, jossa poikkeuksellisilla asioilla oli arkipäivän laajuus ja tavallinen hyväksyttiin yliluonnollisena; maailma ilman aikaa, jossa monilla asioilla ei vielä ollut nimiä, oli myös hänen maailmansa. Häneltä kesti kaksikymmentä vuotta kirjoittaa muistiin nämä perhetarinat kaikkine raamatullisten, satuisten, kirjallisten ja poliittisten viittausten siunauksineen ja kirouksineen; hän sai meidät ymmärtämään, että "sadan vuoden yksinäisyyteen tuomituilla heimoilla ei ole toista mahdollisuutta maan päällä".