Pasunisti Nils Landgren ei ole vuosikymmenten aikana rakentanut valtavaa fanikuntaa ainoastaan Funk Unitinsa, big bandien ja jazzmusiikin suurten nimien rinnalla – niin on tehnyt myös laulaja Nils Landgren. Hänen selkeä, käheä ja silti pehmeä äänensä on hyvin omaleimainen ja täydellinen balladeihin. Joulukokoelmansa ”Christmas With My Friends” lisäksi sitä saattoi ihailla myös kaksi vuotta sitten ilmestyneellä ”The Moon, The Stars And You” -albumilla. Jazzin kuuhullu luonne oli teemana tuolla levyllä, ja sekä kappalevalinnat että vieraslista, Joe Samplesta ja Steve Gaddista Joao Boscoon ja Richard Gallianoon, olivat värikkäitä. Lisäksi Landgren kokosi tähän rytmisektion, joka ymmärsi toisiaan intuitiivisesti. Pitkäaikaisen kumppaninsa Lars Danielssonin (basso ja sello) ja Viktoria Tolstoyssa soittavan rumpalin Rasmus Kihlbergin rinnalla hän lisäsi mukaan myös Michael Wollnyn täydellisenä herkänä pianon säestäjänä.

”Älä koskaan vaihda voittavaa joukkuetta”, sanotaan, ja niin Landgren palasi uuteen laulu- ja balladiprojettiinsa tähän valikoituun veljeskuntaan – lisäksi mukaan tuli kitaristi Johan Norberg, jonka kanssa Landgren on esiintynyt vuosikymmeniä. ”Se on unelmajoukkueeni, ja toivon, että se soittaa yhdessä pitkään”, Landgren sanoo tästä ryhmästä. Se on myös ihanteellinen lähestymistapaan, jota Landgren noudatti ”Eternal Beauty” -albumilla: ”Halusin tehdä todella homogeenisen levyn – vain me soittamassa yksinkertaisia ja kauniita melodioita yksinkertaisesti ja kauniisti.” Albumin nimi osoittaa suunnan, jonka Landgrenin, Wollnyn, Norbergin ja tuottaja Siggi Lochin valitsemat kappaleet ottivat: ”Musiikin ja sanoitusten piti sopia meille, ja niiden piti olla kappaleita, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti ikuisia.”

Se on kriteeri, jonka useimmat ”Eternal Beauty” -albumin kappaleet varmasti täyttävät myös monille kuuntelijoille, George Harrisonin ”Isn’t It A Pity” -kappaleesta Mr. Misterin ”Broken Wings” -kappaleeseen ja Tina Turnerin tunnetuksi tekemään ”We Don’t Need Another Hero” -kappaleeseen. Eikä vain popista sovitettuja hittejä, ei, myös älykkäitä jazzballadeja, kuten jazzbasisti John Patituccin ”One More Angel” ja New Yorkissa asuvan saksalaisen kitaristin Torsten de Winkelin ”Another Kind Of Blue”. Michael Wollny kirjoitti nimikappaleen yhdessä Eva Svenssonin, Esbjörn Svenssonin lesken, kanssa.

Ei siis ole sattumaa, että ”Eternal Beauty” on myös kunnianosoitus Esbjörnille, vaikka sitä ei missään levyn kohdassa sanota suoraan”, Landgren sanoo. ”Minulle Esbjörn on yksi aikamme suurimmista muusikoista. Ja vaikka hän ei ole enää täällä, meillä on edelleen jonkinlainen yhteys. Ajattelen häntä paljon, ja onneksi olen todella läheinen Evan ja lasten kanssa. Perheemme ovat hyvin läheisiä. Siksi halusin myös levyttää joitakin hänen kappaleitaan. Johanin kappale ”One Frozen Moment” viittaa myös siihen hetkeen, kun kuulimme hänen poismenostaan.”

On vain järkevää, että albumi päättyy Svenssonin ”Love Is Real” -kappaleeseen, joka epäilemättä on yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä, jos ja kun suuri eurooppalainen laulukirja joskus kootaan. Mutta yksi asia on Landgrenille tärkeä: ”Vaikka ajatuksemme olivat Esbjörnissä, Eternal Beauty ei ole synkkä albumi. Hän ei haluaisi sitä. Kaikki sanoitukset pyörivät rakkauden ja ihmissuhteiden ympärillä, mutta ne eivät ole yksipuolisia. Kuten James Taylorin ”Don’t Let Me Be Alone Tonight”, jonka soitin kerran Salzaussa Michael Breckerin, Pat Methenyn ja Esbjörnin kanssa. Rakastan sitä kappaletta. Ja ikivanha kansanlaulu Green Fields. Sen voi jopa tulkita ympäristölauluksi, jos niin haluaa.”

Paljon on siis jätetty tämän lahjakkaan tiimin vastuulle, johon Landgren luottaa varauksetta: ”Meillä oli kyllä ajatus siitä, miten voisimme soittaa jokaisen kappaleen, mutta emme määränneet paljoa ja sovitimme ne hyvin säästeliäästi, koska näiden kavereiden kanssa musiikillinen konsepti syntyy, kun tapaamme. Kun alamme soittaa, taika alkaa.”