Lohikäärmeet ovat sukupuuttoon kuolleet. Noidat ovat hylkiöitä. Taikuus on kuolemassa.

Mutta ihmisen vallanhimo on kuolematon. Lohikäärmeen tuli ei enää polta Penterran taivaita, mutta ylellisen palatsin sisällä elämä on edelleen vaarallista – varsinkin Tamsynille. Prinsessojen rinnalla loistokkaassa hovissa kasvaneena hänen velvollisuutensa on rangaista heidän väärinkäytöksistään. Kuninkaallisen perheen jäsenenä, mutta myös alhaisimpana palvelijana, Tamsyn ei sovi mihinkään.

Joten kun hänelle annetaan tehtäväksi äärimmäinen uhraus teeskennellä olevansa yksi oikeista kuninkaallisista prinsessoista ja mennä naimisiin Fellin, Rajamaiden pedon, suuren lohikäärmeensurmaajan pojan, kanssa, Tamsyn hyväksyy kohtalonsa, vaikka se merkitsisikin tappavan soturin huijaamista. Hääyö alkaa odottamattomalla intohimolla, mutta päättyy lähes väkivaltaan, kun hänen juonittelunsa paljastuvat. Sodan aloittamisen sijaan Fell hyväksyy Tamsynin morsiamekseen... mutta Tamsyn ei ole sitä, miltä näyttää.

Hän hautaa synkkiä salaisuuksia, niin syvälle haudattuja salaisuuksia, joiden olemassaolosta hän ei edes tiedä. Sillä Tamsyn on enemmän kuin miehen väärä vaimo, joka nyt näkee hänet vihollisenaan. Ja kun nuo salaisuudet paljastuvat, ne sytyttävät liekin, joka on niin kirkas, että se polttaa koko kuningaskunnan luita myöten. Taikuus ei ole kuollut... se vain nukkuu.

Ja sen herättämiseen tarvitaan yksi tavallinen tyttö, jolla on poikkeuksellinen kohtalo.