\"Oi, mikä täysin vastustamaton helmiromaan! Tässä hurmaavassa, autofiktiivisessä kertomuksessa Sven Olov Karlsson kertoo huumorilla ja lämmöllä, kuinka hänestä tuli kirjailija... Tämä on ihana, tyylikkäästi kerrottu tarina kodin löytämisestä – maailmasta ja itsestään.\"
Yukiko Duke, Vi Läser

....................................................................

Älä pelkää. Tämä on aurinkoinen tarina.

Näin kertoja Sven Olov aloittaa tämän romaanin elämästään. Uskommeko häntä?

Nuoruudessa tapahtui joskus selittämättömiä muistinmenetyksiä. Nykyään, keski-iässä, niitä tapahtuu jatkuvasti, hän peittää ne muistilapuilla ja ajo-ohjeilla, tekosyillä ja valkoisilla valheilla. Joutuu yhä useammin arvailemaan, missä on ollut tai minne on menossa. Hän on siellä, ja ei siellä. Omistaa kirjoja, joita ei muista kirjoittaneensa, tapaa metrossa muukalaisen, joka väittää heidän olevan vanhoja ystäviä; todellisuus alkaa olla yhtä pelottavan epämääräinen kuin se ikivanha huhu lapsuudenkylään kätketystä salaisesta aarteesta.

Siitä paikasta se muuten alkaa, poikana olemisesta alamäessä olevalla maatilalla. Etäisen, väsyneen äidin ja yhä eksentrisemmän pikkuveljen kanssa. Siellä lapsuuden talvinen tähtitaivas sai ajatukset huimaamaan. Valvomiset olivat enne, lanka kahden pisteen välillä elämässä.

Myöhemmin yksinäinen matka pois Västmanlandista. Hitsaaminen, kirjoittaminen, tuska, uurastus, unettomuus. Esille nousee laulava, karhea ja hauska romaani taiteilijaksi tulemisesta, työskentelystä, epäonnistumisesta, rakastamisesta. Siitä, kuinka koko elämän ajan yrittää jättää tai kesyttää Bygdedjuretia.

....................................................................

\"Bygdedjuret on kaikin puolin rikas romaani: rikas sanoilta, mutta myös oivalluksilta, lämmöltä ja varovaisuudelta. Se on tarina kylästä ja perheestä, joka, riippumatta siitä kuinka paksu fiktiivinen lakka nyt on, näyttäytyy kaikessa monimutkaisuudessaan. Suuri sydän sykkii Bygdedjuretin sisällä.\"
Therese Eriksson, Svenska Dagbladet

\"Bygdedjuret on yksi viihdyttävimmistä ruotsalaisista romaaneista, joita olen lukenut. Karlssonin rohkea proosa on nopeaa ja lakonisesti mustan huumorin sävyttämää.\"
Oscar Westerholm, Göteborgs-Posten

\"Se on intiimi ja itseään paljastava romaani. Karlsson on valinnut kertoa kolmannessa persoonassa, luultavasti säilyttääkseen etäisyyden siihen, mikä on hiertänyt, vaivannut ja kiusannut ruumista ja sielua aivan varhaisimmista vuosista lähtien... Vahva ja rikas romaani kirjailijalta, jolla on – arvaan – ja ansaitsee laajan lukijakunnan. Sven Olov Karlsson takoo elämänsä esiin proosalla, joka jatkuvasti etsii yllättäviä polkuja kivien ja kantojen yli.\"
Jonas Thente, Dagens Nyheter

\"ihanan rikas, ahdistava, surullisenhauska ja vauhdikas romaani, jonka luen yhdeltä istumalta nousevalla pulssilla... Karlsson kuvaa lapsuuden maisemaa hermolla ja tarkkuudella sekä kuvallisella proosalla, joka estää pimeyttä muuttumasta sysimustaksi. Kyläelämän tarinassa ei myöskään ole mitään teennäisen hauskaa tarinaa: Ihmiset ovat ihmisiä, vaikka he olisivatkin omalaatuisia.\"
Oline Stig, Sydsvenskan

\"Ne, jotka ovat lukeneet kirjailijaa aiemmin, tunnistavat itsensä myös romaanin ensimmäisestä ja erittäin hienosta osasta, joka sijoittuu siihen
västmanlandilaiseen pientilaan, jossa hän kasvoi. ... Muistelmana luettuna Bygdedjuret voi muistuttaa P.O. Enquistin Ett annat liv -teosta, erityisesti koska se on kerrottu kolmannessa persoonassa ja kertoo kylän pojasta, joka valloittaa kirjallisuuden ja pääkaupungin, tai ainakin Bagarmossenin.\"
Petter Lindgren, Expressen

\"laaja ja vaikuttava romaani... se on vilkas ja viihdyttävä tarina, joka on kirjoitettu mehukkaasti monine mieleenpainuvine kohtauksineen. Vakavuus ja komiikka vuorottelevat. Maaseutua ja sen ihmisiä kuvataan tummin sävyin.\"
Jonas Herrlin, 4/5 BTJ