Esikoisromaani vallankäytöstä ja väkivallasta taidealalla. Missä menee raja taiteentekemisen ja seksuaalisen väkivallan välillä? Mitä jos taide onkin valepuku jonka suojissa toteuttaa fantasioita? Sanotaan että taiteen tehtävä on rikkoa rajoja. Mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Onko taiteilijalla erikoisasema, jonka turvissa hän voi ohittaa muita ihmisiä koskevat säännöt?Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta on omakohtainen ja mustassa huumorissa marinoitu kertomus siitä, mistä ei olisi saanut puhua. Se kuvaa taidemaailmassa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäyttö- ja väkivaltatapauksen ja kertoo realistisen tarkasti, miten tapausta käsitellään taideinstituutiossa: hiljentämällä ja mitätöimällä. Uuvuttava taistelu saada oikeutta uhkaa tuhota päähenkilön terveyden, parisuhteen ja uran.”Olen niin iloinen, että olen tavannut H:n, että olen saanut tutustua häneen. Se on suuri lahja. Olen kauan toivonut että tapaisin uuden ihmisen, joka näkisi minut, joka haluaisi nähdä minut. H:n kanssa näin on tapahtunut. Hänen näkemisensä tuottaa minulle aina iloa, olen kevyt ja onnellinen. Toinen ihminen on lahja, kaikkein suurin, vaarallisin ja ihmeellisin lahja.”Irene Kajo kirjoittaa itseään säästelemättä taiteilijamyytistä ja hiljentämisen kulttuurista.Irene Kajo (s. 1979) on esitystaiteen tekijä ja teatteripedagogi. Hän on kiinnostunut vallan ja etiikan kysymyksistä, groteskista, karnevalismista ja ruumiista.