Roomalainen filosofi Seneca (n. 4 eKr.-65 jKr.) voi monin tavoin tuntua nykyajan ihmiseltä – esimerkiksi kun hän pohtii, miten meidän tulisi suhtautua elämän väistämättä eteemme asettamiin koettelemuksiin sairauksien, ikääntymisen ja kuoleman muodossa. Stoalainen filosofinen koulukunta, johon hän kuului, korosti kykyämme pitää etäisyyttä omiin tunteisiimme ja olla antamatta impulssien vaikuttaa itseensä. Seneca ei tarkoita, että pitäisi olla välinpitämätön ympäristöään kohtaan tai tunnekylmä, vaan ainoastaan olla tietoinen siitä, mikä on kohtuullista tietyssä tilanteessa, ja aina säilyttää tietty määrä itsehillintää. Hän voi kuulostaa sielukkaammalta kognitiiviselta psykologilta.

Paitsi silloin, kun hän kuulostaa ankaralta roomalaiselta moralistilta, ja kaksi tuhatta vuotta kulttuurisia mentaliteetin muutoksia asettuu päättäväisesti hänen ja meidän väliin. Hänen inhimillisyydellään on selkeät rajansa. Gladiaattoripelejä hänellä ei esimerkiksi ole mitään vastaan, ne ovat pedagogisia hyveen esityksiä. Huolimattomasti järjestetyt sellaiset sen sijaan, kun ihmisiä teurastetaan ilman tarkoitusta ja hienostuneisuutta, hän pitää kauhistuksena. Hänen näkemyksensä orjuudesta eroaa toki yleisestä roomalaisesta siinä, että se korostaa orjien perustavanlaatuista inhimillisyyttä, mutta hän ei hetkeksikään kyseenalaista orjuutta yhteiskunnallisena instituutiona. Hänen ihmiskäsityksensä ja varhaiskristillisen ihmiskäsityksen väliset yhtäläisyydet ovat juuri yhtäläisyyksiä ja sellaisenaan mielenkiintoisia. Mutta lähimmäisiään kohtaan tulee olla lempeä puhtaasti järkisyistä eikä minkään uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

Mutta juuri sekoitus sellaista, mihin on helppo samaistua, ja sellaista, mikä tuntuu vieraalta ainakin useimmille meistä, tekee Senecasta niin jännittävän ja opettavaisen luettavan; hänen pohdintansa liikkuvat vapaasti filosofian ikuisten tai ei niin ikuisten totuuksien ja roomalaisen arjen harmillisuuksien välillä, eikä aina tiedä, missä hänet on, ja lopulta ehkä ei edes, missä itse on. \"Kirjeissä Luciliukselle\" (jotka voivat olla todellisia kirjeitä tai ainakin perustua todellisiin kirjeisiin) pääsemme lähemmäksi Senecaa ja hänen roomalaista maailmaansa kuin missään muualla. Saamme seurata häntä meluisiin kylpylöihin ja kärsivällisyyttä koetteleville ja pölyisille matkoille. Ja jakaa hänen mutkittelevia pohdintojaan siitä, miltä kohtuullinen elämä ja kohtuullinen kuolema voivat näyttää.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun koko teos on käännetty ruotsiksi, aiemmin siitä on ollut vain valikoimia. Ja kohtaamme siis Senecan kokonaisuudessaan. Hän voi olla monisanainen ja toistava, sitä ei pidä kieltää. Mutta hän sekä haastaa että vapauttaa itsepäisesti puhumalla perusolosuhteistamme. Muistuttamalla meitä siitä, että kuolemme itse asiassa joka päivä, jonka elämme.

Magnus Wistrand, joka on kääntänyt \"Kirjeitä Luciliukselle\", on aiemmin kääntänyt Daidalokselle neljä Senecan dialogia, jotka on koottu teokseen \"Elämän lyhyydestä\". Hän on latinan emeritusprofessori Göteborgin yliopistossa.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Nidottu
Kirjailija: Seneca
Kääntäjä: Magnus Wistrand
Kustantaja: Bokförlaget Daidalos
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 618 sivua
Mitat (lxkxs): 155x230x41 mm
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789171736390
SKU: 761072