Onko mikään itsestäänselvempää kuin se, että parhaan ehdokkaan tulisi saada työpaikka? Ajatus oli kerran mullistava ja vallankumouksellinen. Syntyperään ja ammattikuntiin perustuvissa yhteiskunnissa, jotka ovat leimanneet suurta osaa ihmiskunnan historiasta, syntyperä, suhteet, maksukyky ja ryhmäkuuluvuus merkitsivät enemmän kuin pätevyys, kun valtaa sisältäviä virkoja täytettiin.

Nykyään katsomme hämmästyneinä ja halveksuen sitä, mitä edelliset sukupolvet pitivät itsestäänselvyytenä. Adrian Wooldridge kuvaa tätä muutosta, jonka Platonin ja Konfutsen kaltaiset filosofit ennakoivat, jota pääasiassa liberaalit ja radikaalit uudistajat tavoittelivat, ja jota vastustivat ne, jotka korostivat arvoyhteisöä ja vakautta valtioiden johdossa.

Wooldridge osoittaa, kuinka meritokratia on jatkuvasti vaarassa menettää teränsä, vajota suljettuihin eliittivaltioihin, joissa perhe ja suhteet ovat jälleen tärkeämpiä kuin älykkyys ja kyky. Tässä hän tarkastelee meritokratian ideaa kohtaan esitettyä kritiikkiä niin oikealta kuin vasemmalta. Voiko kykyjen merkityksen ajatus jälleen saavuttaa sen uudistusvoiman, joka sillä kerran oli?

Adrian Wooldridge väitteli tohtoriksi Oxfordissa ja on toiminut monien vuosien ajan The Economistin toimittajana ja kolumnistina. Tässä pitkässä esseessä hän esittää synteesin monimutkaisesta tapahtumaketjusta elegantissa esityksessä, jota ajoittain leimaa hiljainen ironia.

\"hyvin kirjoitettu ja kattava esitys ja analyysi meritokratian kehityksestä ja rakenteesta\" BTJ.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Kovakantinen
Kirjailija: Adrian Wooldridge
Kääntäjä: Christian Nilsson
Kustantaja: Bokförlaget Stolpe
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 528 sivua
Mitat (lxkxs): 156x236x38 mm
Paino: 1640 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789189425811
SKU: 769617