Myrdalianan toinen vuosikerta jatkaa antologiasarjaa, joka lähestyy Jan Myrdalia ja hänen elämäntyötään eri teemojen ja näkökulmien kautta.

Tässä painoksessa annetaan paljon tilaa uudelle sukupolvelle. Andi Olluri on kirjoittaja, joka monin tavoin toimii Jan Myrdalin hengessä. Myös tyylillisesti on yhtäläisyyksiä: hän kirjoittaa aktiivisesti, esittää asioita, perustelee lainauksilla. Teksti on tilitys vallitsevien medioiden suhteesta totuuteen – tai ”totuuteen” – ja politiikan harhailevasta katseesta siihen, mitä Lähi-idässä nykyään tapahtuu. Hän ei anna medioiden ja ruotsalaisen älymystön päästä pälkähästä.

Viime vuoden Myrdal-riitaa seurataan tietysti ja se saa uuden pohjan, kun sosiologian professori Martin Bulmer kahdessa tekstissään käsittelee Myrdalin perhedynamiikkaa niin, ettei se tunnu lainkaan yllättävältä tai epätavalliselta. Lasse Diding tiivistää ja jatkaa keskustelua, joka tuskin päättyy lähiaikoina.

Kiinnostus Janiin on edelleen suurta eikä tietenkään koske vain perheriitoja. Hänen kirjoitettuja sanojaan voi pyöritellä ja käännellä, asettaa suhteeseen menneisyyden ja nykyisyyden kanssa, lukea ja kritisoida. Sen teemme me ja kirjoittajamme. Olemme, kuten Jan Myrdal, fundamentalisteja ja annamme kaikkien mielipiteiden tulla esiin. Myrdal-viholliset, olette lämpimästi tervetulleita! Erik Wijk ei todellakaan ole Jan Myrdalin vihollinen. Päinvastoin. Mutta tekstissään hän puuttuu arkaluontoisiin kysymyksiin: oliko kirjailija todella homofobi ja holokaustin kieltäjä? Myrdal itse luultavasti sanoisi, että se on hyvä teksti, koska siihen voi vastata ja siitä voi keskustella, se ei ole hyökkäys mutta ei myöskään silittelyä. Keskustelu voi jatkua.

Kun Expressen kulttuurisivullaan etsi Jan Myrdalin elämäkertaa, kävi ilmi, että sellainen on tekeillä. Dosentti Perry Johansson on ottanut tehtävän hoitaakseen, ja tässä vuosikirjassa julkaisemme luvun Jan Myrdalin elämän ratkaisevasta ajasta 1940- ja 50-lukujen vaihteessa. Anders Björnsson käsittelee nykyaikaa, tarpeetonta tai välttämätöntä, ja palaa keskusteluun, jota Lars Gustafsson ja Jan Myrdal aikoinaan kävivät. Ehkä inspiraatio Den onödiga samtiden (1974) -teoksen uudelleenlukemiseen, haukuttu ja naurunalaiseksi tehty, kiistelty; kirja vangitsee kohtaamisen, jossa lähes ensyklopedinen tieto ja vaativat perustelut ovat teräviä aseita.

Täydennämme vakavuutta tekstillä, joka antaa humoristisen kuvauksen Jan Myrdalin ja Lars Gustafssonin välisestä suhteesta, nimittäin kuvitteellisen kunnianosoitusartikkelin Janilta Larsille tämän 60-vuotispäivänä, signeerattuna Kjell Swanberg. On melkein niin, että humoristi Swanbergin keksimä Myrdal-muotoilu voisi olla todellinen: ”JOTKUT IHMISET väittävät ymmärtävänsä kaiken. Tämän päivän juhlija Lars Gustafsson on yksi meistä. Olemme kaikki väärässä. Paitsi minä.”

Toistamme myös tavalliseen tapaan puheet viimeisimmässä Lenin-palkinnon ja Robespierre-palkinnon jakotilaisuudessa vuonna 2024. Teos on kuvitettu löydöillä Jan Myrdalin ja Gun Kesslen runsaista henkilöarkistoista.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidontatyyppi: Sidottu
Kustantaja: Jan Myrdalsällskapet yhteistyössä Förlagshuset Strindberg & Co:n ja Samtida förlagin kanssa
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 435 sivua
Mitat (lxkxs): 130x192x33 mm
Paino: 590 grammaa
Kuvitettu: Kyllä
Sarja: Myrdaliana 2

Viivakoodi: 9789153118800
SKU: 720452