Hasselakollektiivi, hyytävä syyspäivä 90-luvun puolivälissä. Ida ajattelee, että hän on tullut hyvään paikkaan. Täällä hän ehkä saa apua ymmärtääkseen, miksi hän ei voi hyvin. Täällä on ihmisiä, jotka ymmärtävät elämän vakavuuden. Siellä ovat Susanna, ja Helena, ja Jasmine. Ja Sarah, jonka kanssa hän jakaa huoneen ja jonka hengitystä hän kuuntelee öisin. Mutta hyvän rinnalla levottomuus sykkii hänen sisällään. Hän ei halua tuottaa pettymystä johtajille. Ei halua, että Maggan tiukka katse tuomitsee hänet tai että K-A ajattelee, ettei hän kelpaa. Mutta Ida ei aio tuottaa pettymystä kenellekään. Hän aikoo ottaa elämänsä haltuun ja tehdä oikein. Ennen kaikkea hänestä tulee työläisnuori, jota heidän ei tarvitse hävetä.

Teoksessa Olenhan sentään jotain Ida Ali-Lindqvist kuvaa vuosiaan Hasselakollektiivissa Hälsinglandissa, yhdessä Ruotsin puhutuimmista hoitokodeista. Vuonna 1969 perustettu Hassela tuli merkittäväksi toimijaksi Ruotsin päihdepolitiikassa, ja sen pedagogiikka sai vastakaikua hallitsevien poliitikkojen keskuudessa. Perusajatuksena oli kurin, solidaarisuuden ja kovan työn avulla pelastaa työväenluokan lapset huumeiden väärinkäytöltä. Mutta oli myös kääntöpuoli: kiusaamista, psyykkistä murtumista ja loukkauksia.

Kirja on henkilökohtainen ja poliittinen kertomus muutamasta ratkaisevasta vuodesta nuoren ihmisen elämässä. Se tutkii kysymyksiä päihteiden väärinkäytöstä, vallasta, yhteisöllisyydestä ja merkityksestä ja kysyy, miten pieni ihminen sopii siihen suureen koneistoon, jota kutsumme yhteiskunnaksi. Onko se todella niin yksinkertaista kuin Hassela väitti, että leikkaa hiukset ja hankkii työn?

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Sidottu
Kirjailija: Ida Ali-Lindqvist
Kustantaja: Natur & Kultur Allmänlitteratur
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 233 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 142x216x20 mm
Paino: 400 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789127149304
SKU: 711317