Punaisessa pienessä talossa kissa Shnulan istui korvat luimussa ja mietti. Minne hänen Astrinsa oli mennyt? Oliko hän siellä Granskogsgårdenissa vai Grannskogsgårdenissa? Shnulan ei koskaan onnistunut oppimaan eroa. Sen sijaan hän ymmärsi aivan liian hyvin eron siinä, että oli hänen Astrinsa, tai ettei ollut häntä.
Samaan aikaan Tor ja Kerstin istuivat ja olivat tylsistyneitä Granskogsgårdenissa. \"On puolensa siinä, ettei putoa puusta\", Tor tiivisti tilanteensa. Vanha ruumis särki ja rajoitti suurinta osaa siitä, mitä hän halusi tehdä. Tällaisessa tilanteessa oli helppoa antaa periksi katkeruudelle ja vihamielisyydelle. Tor teki silti parhaansa, ettei hänestä tulisi kuin äreä vanha Axel, joka käveli ympäriinsä mutisten solvauksia käytävillä. Kerstin kärsi erityisen pahasti Axelin puheista, mutta huonon muistinsa ansiosta hän onneksi useimmiten unohti tämän hyökkäykset.
Talonjohtaja Emmyllä oli täysi työ löytää asunto sekä Astrille että Shnulanille, mutta Shnulan osoittautui paljon vaikeammin sijoitettavaksi kuin osattiin odottaa. Jos Astrin naapuri ei olisi ottanut pientä olentoa hoiviinsa, tämä tarina ei luultavasti olisi syntynyt.

Tämä on kirja vanhainkoti Granskogsgårdenista. Shnulanista, asukkaista ja siellä työskentelevistä. Kuvaus työn ilosta ja huolista. Hoitopotilaista, jotka elävät yli sata vuotta, ja niistä, jotka kuolevat paljon aikaisemmin. Tarina on fiktiivinen, mutta sitä voidaan silti pitää realistisena kuvauksena nykypäivän vanhustenhoidosta.

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Nidottu
Kirjailija: Rie Berthelsen
Kustantaja: BoD
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 544 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 135x215x38 mm
Paino: 729 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789180809146
SKU: 715357