Pyhä Ristin Johannes tunnetaan parhaiten pimeän yön mystikkona. Tämä tekee hänestä ikuisesti ajankohtaisen, mutta aivan erityisesti meidän aikanamme. Suomenkielinen käännös Sielun pimeästä yöstä ilmestyy nyt viidentenä painoksena, kun taas hänen \"valoisampien\" kirjojensa (Hengellinen laulu ja Elävä rakkauden liekki) ensimmäinen painos ei ole vielä loppuunmyyty. Monet tunnistavat jotain itsestään Johanneksen kuvauksessa pimeästä yöstä. Kirjeessään karmeliittaveljeskunnan kenraalille (14. joulukuuta 1990) paavi Johannes Paavali II puhui kollektiivisesta pimeästä yöstä. Jumalan näennäinen poissaolo – \"näennäinen\", koska Jumala ei todellisuudessa voi koskaan olla poissa – joka piinaa mystikkoja tietyissä kriisikausissa, on tullut yleiseksi kokemukseksi. Jumala ei ole enää itsestään selvä todellisuus, joka ratkaisee kaikki ongelmat ja vastaa kaikkiin kysymyksiin. Monet ihmiset kokevat olemassaolon pimeänä yönä, jopa helvettinä. Se ei varmasti aina ole Ristin Johanneksen pimeä yö sen varsinaisessa merkityksessä. Silti on olemassa tiettyjä yhteisiä elementtejä. Ja ne, jotka sattuvat saamaan pyhimyksen kirjan käsiinsä, tunnistavat paljon itsestään. Voidaan siis puhua yön tietystä universalisoitumisesta, edellyttäen että otamme käsitteen \"pimeä yö\" laajennetussa merkityksessä. Vaikka Ristin Johannes kuvaa kokemusta Jumalan puuttumisesta synkimmin värein ja monien profeettojen ja ennen kaikkea Jobin lainausten avulla, hänen kirjansa on silti \"liber consolationum\", lohdutuksen kirja. Tässä suhteessa se muistuttaa Ilmestyskirjaa. Se, joka lukee Sielun pimeän yön loppuun, tuntee itsensä \"lohdutetuksi\". Ja lohdutus koostuu siitä, että pimeys muuttuu läpinäkyväksi. Fyysinen ja psyykkinen kärsimys, ahdistus, yksinäisyys, kaikki saavat merkityksen. Kaikki tämä on Jumala täydessä toiminnassa. Se, mikä näyttää olevan merkki Jumalan poissaolosta, on itse asiassa merkki hänen intensiivisestä, melkein voisi sanoa liiankin intensiivisestä, läsnäolostaan. On pyhimyksen suuri ansio, että hän niin selvästi osoittaa, että yhteys Jumalaan johtaa välttämättä yöhön. Yö ei ole mikään pedagoginen temppu, jonka Jumala on keksinyt. Kyseessä on sisäinen välttämättömyys. Jumala on valo, joka sokaisee, tuli, joka kuluttaa. Mutta samoin kuin syömme Kristuksen ruumista ja juomme hänen vertaan leivän ja viinin muodossa, niin Jumalan sokaiseva valo voi myös kohdata meidät tuskallisten olosuhteiden muodossa: sairaus, kuolemantapaus, vanhuuden heikkeneminen, nöyryytykset, epäonnistumiset, avioero, psyykkiset vaikeudet. Kaikki, mikä tekee ihmisestä pienen, kaikki, mikä \"syöksee hallitsijat valtaistuimiltaan\", voi edistää lopullista muutosta. Ihmisen on tultava jumalalliseksi. Vanhan elämän on kuoltava, jotta uusi voi syntyä. BTJ-vihkosta: \"... Kahdessakymmenessäviidessä luvussa käsitellään uskovan sielun vaellusta mystiikan eri vaiheiden läpi: puhdistus, valaistuminen ja yhdistyminen. Johanneksen vahvuus on kuvauksessa pimeydestä, johon sielu voi joutua. Kristillisen terminologian tuntemus edellytetään, mutta katolinen tausta ei hallitse, ja kirjoitusta on aina voitu lukea tunnustuskuntien rajojen yli... Käännös vaikuttaa hyvin tehdyltä, mutta aiheen vuoksi se on melko raskaslukuinen.\" (kirjoittanut Sten Hidal)

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidontatyyppi: Nidottu
Kirjailija: Ristin Johannes
Kääntäjä: Gudrun Schulz
Kustantaja: Karmeliitat
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 208 sivua
Kuvitettu: Ei
Sarja: Serie Karmel 2

Viivakoodi: 9789198749403
SKU: 809784