Tässä kirjassa keskitymme julkisen sektorin virkamiehiin, jotka työskentelevät valtion ja kuntien hallinnossa. Emme kuitenkaan sotavoimissa. Vaikka näin onkin, tämä on vähintäänkin laaja kategoria. Voidaan ajatella, että virkamies, sukupuolesta riippumatta, on henkilö tai tehtävä, joka on lähempänä politiikkaa, johtoryhmää, johtokuntaa, viraston johtajaa kuin muuta henkilöstöä. Rajat ylös- ja alaspäin voivat olla liukuvia. Tyypillinen virkamies on pikemminkin käsittelijä kuin päätöksentekijä, ja jos hän tekee päätöksiä, se tapahtuu yleensä delegaation perusteella. Se, muodostaako muu henkilöstö enemmistön vai vähemmistön, on luultavasti historiallisesti määräytynyt.

Kaunokirjallisuuden valintaan lähdemateriaaliksi on useita hyviä syitä. Runouden ja fiktion muodossa yhteiskuntaelämän ja sosiaalisten suhteiden piirteet tulevat usein esiin tavalla, jota ei muuten huomata, joko siksi, että ne pidetään itsestäänselvyyksinä tai koska niistä ei haluta puhua. Ehkä ei voida. Toki ne myös karkeutuvat, jopa groteskeiksi. Kaunokirjallisuus voi myös olla tehokas tapa päästä käsiksi tiettyyn aikakauden henkeen ja tiedostaa, miten se on muuttunut ja lopulta hajonnut. Novelleja, romaaneja ja runoutta kirjoittaneilla miehillä ja naisilla on usein itsellään ollut kokemuksia virkamiesammateista tai he ovat ehkä kuuluneet johonkin ammattiin, joka on saanut heidät katsomaan alaspäin ja usein pilkkaamaan vähemmän pätevien virkamiestehtävien edustajia.

Honoré de Balzacin romaani Les Employés (Byrokraatit, 1838) on tiettävästi ensimmäinen kaunokirjallinen teos, joka tekee valtion virkamiehistä tarinan päähenkilöitä. Balzacin muussa tuotannossa vilisee muuten kirjailijoita, hovimiehiä, aristokraatteja, taiteilijoita, nousukkaita, konkurssiin menneitä, sotilaita, yrittäjiä. Virkamies oli tuolloin vielä vallan väline, ehkä jopa manipulaattori, ja nöyryys pikemminkin kuin itsenäisyys näyttää olleen hänen tunnusmerkkinsä tai tavaramerkkinsä. Tämä ei tietenkään ole sulkenut pois sellaisia ominaisuuksia kuin loistokkuus, älykkyys, toimintakyky, kun on kyse kriisistä ja konkreettinen tehtävä on ratkaistava. Balzacin sankarilla, Rabourdinilla, on projekti: hän haluaa puolittaa valtionhallinnon koon ja kaksinkertaistaa sen verotulot (ja luonnollisesti siitä syntyy riitaa).

Mutta virkamiesten kuvauksissa esiintyy myös paheita, kuten hitaus, laiskuus, tärkeily, orjamaisuus, konfliktinpelko, epäitsenäisyys, vähän kaikkea. Venäläisessä kirjallisuudessa vilisee alistettuja, ylentämättömiä kanslisteja, samoin kuin lurjuksia, ikuisia opiskelijoita, juoppoja.
Ei, emme näe kirjallisuudessa yhtenäistä ryhmää, jolla olisi itsestään selvä solidaarisuuden tunne, emmekä sitä odottaneetkaan. Mitä sellaista kirjallisuutta se sitten olisi?

Mukana:
Beata Agrell, Åsa Arping, Anders Björnsson, Stefan Bohman,
Anna Cregård, Eva Fjellander, Anders Hammarlund,
Anna Hedlin, Lars Karlsson, Rolf Lind, Johan Lundberg,
Per Lundin, Lennart J. Lundqvist, Stellan Malmer, Anna Nyberg,
Östen Ohlsson, Ulf Persson, Björn Rombach, Johanna Schiratzki,
Karin Svedberg Helgesson ja Anna Maria Ursing

MUUTA:
Mediatyyppi: Kirja
Sidosasu: Sidottu
Kirjoittaja: Anders Björnsson, Björn Rombach, Beata Agrell, Åsa Arping, Stefan Bohman, Anna Cregård, Eva Fjellander, Anders Hammarlund, Anna Hedlin, Lars Karlsson, Rolf Lind, Johan Lundberg, Per Lundin, Lennart J. Lundqvist, Stellan Malmer, Anna Nyberg, Östen Ohlsson,
Kustantaja: Santérus Förlag
Kieli: Ruotsi
Sivumäärä: 259 sivua
Painos: 1
Mitat (lxkxs): 160x233x21 mm
Paino: 570 grammaa
Kuvitettu: Ei

Viivakoodi: 9789173591195
SKU: 692318